United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toinen seikka, joka myöskin on terveydelle eduksi, ja jota alkuasukkaat yleisesti noudattavatkin, on se, että varotaan, ainakin keskipäivällä, sekoittamattoman viinin juontia aterioidessa, se kun nostaa veren päähän, jolloin voisi helposti saada auringon pistoksia. Sateen määrä on hyvin erilainen maan eri osissa; muutamilla seuduilla jotenkin suuri, esim.
Kuuluuko tämän talon mies, hyväkäs, ratkenneen juomaan? sanoi Malinen jo kerran suoraan Anna Liisalle. Ei tuo ole tainnut hyvin usein olla humalassa, sanoi Anna Liisa. Sinä taidat salata sen juontia. En minä tahdo salata, ei se niin iloista ole. Monesti kai olen houkutellut heittämään pois, ja jospa se siitä herkeääkin. Houkuttelemallapahan se sen heittänee, murisi Malinen ja käveli ähkäen.
"Hienolla juomisella," tuo suuri kriitikus vastasi nuorelle ruhtinaalle aivan rauhallisena pyyhkien kapealla kädellänsä ohuet harmaat hiuksensa korkealta otsaltaan, "hienolla juomisella minä tarkoitan valitun, oivallisen viinin juontia, ja oletko koskaan nauttinut mitään hienompaa kuin tätä Anthyllan rypäleen mehua, jota sinun ylhäinen veljesi meille tarjoo?
Ja sill'aikaa kun salongissa juontia aloitettiin, parveili vielä muuta väkeä laivasillalla. Toisia jos meni, niin toisia tuli sijaan. Ja vähän verryteltyään jalkojaan muiden pienempäin laivain luona palasivat taas sinne »Salaman» luo entisetkin katsojat vielä vähän aikaa sitä katsomaan.
Ei se Helka enään pitänyt minään kummana sitä alinomaista "tshaijun" juontia, vaan antoi rauhallisesti pöydän olla märkänä aamusta iltaan asti. Pyyhinriepu ei enään tehnyt tehtäväänsä. Pian hän perehtyi kaikkeen talouden hoitoonkin, joka yksinomaan jäikin hänen huoleksensa, Simo kun enimmät ajat oli kauppamatkoillaan.
Askleepion miesten haastaa suon, He ei tätä juontia kiitä Mut milloin vaan ma naukun juon, Kun maalle on onnea siitä. Ja naukkupa taas, ja naukkupa taas, Se on kuin taivaan manna! Syö naurista kansa, ja onni on maass', Ja se laulavi: Hosianna! Kölnin doomi. Lokakuulla 1849. Jo tyyntyi vankka tuulispää, Ja tuli tyven kotiin kanssa; Germaania, suuri lapsi tää, Se riemuitsee taas joulukuusistansa.
Hän oli kävellyt pakkasessa koko päivän; saappaat olivat märjät ja huonot. Mutta juontia hän vaan jatkoi; hän oli melkein yksin tyhjentänyt punssipullon. "No, no, älä istu niin kallella päin ... tai ei enää enempää saadakaan!" kehoitti Siemensen. "Ei, ei; ei, ei... Useampiako loppupäätöksiä tahdotte kuulla? Jotakin, jota Reierstad myös tuntisi?"
Etkö sinä mene omaantuntoosi ja ajattele, mille jälelle tässä joudutaan, jos juontia yhä jatkat? Etkö muista mitenkä monasti lupasit olla juomatta ja muistelematta minun rikoksiani? Se oli melkein sama, jos olisi puhunut puulle, ei se kuunnellut, laski vain omaa junnataan. Ensi kerralla mentiin minua halpaa pakoon, silloin oli vielä renki parempi.