Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Tyytyväisenä asuu Junno Mannin ja Maissin kodissa. Eräänä kauniina kesäiltana, jolloin Manni istui veljensä kamarissa jutellen muinaisista ja nykyisistä ajoista, sanoi Junno: »Minulla on nyt kaikki mitä tarvitsen.
Alhaalla laaksossa leijuilee valkoisia sumuhaamuja matkustajan ympärillä, houkutellen häntä onnellisten neitsyeiden luokse. Rististä hän kuulee ikäänkuin valituksen muinaisista sankari-saduista, valituksen siitä, että voimalliset samoin kuin heikotkin uupuvat ja katoavat, mutta yksi asia häntä lohduttaa: jalous ja voima voi kadota, vaan se ei kokonaan häviä maailmasta.
Nyt taru aioista muinaisista On vilpas, eloisa muistossain: Sen sain kai kansani jutelmista, Tai lienen kuullut sen unissain. Se haamun nostaapi valoisalle, Jonk' unhe peitti jo vaipallaan. Kenties lie jäänyt sen vaipan alle, Mä luulen, parhaimmat Suomenmaan. Jo heräs Suomi ja ääntä kuuli, Jot' omat kuusensa huminoi, Ja Nuijataistelun vilpas tuuli Pois sumut Suomesta synkät loi.
TAAKANKANTAJA Nyökäyttää, hymyilee: Eh-kä. URMAS Lämpimästi muistellen: Sinä kävit meillä ... ja äiti antoi sinulle ruokaa... Sinä istuit pankolla ... ja kerroit Mervan suvun muinaisista... Hivelee taas otsaansa: Olenko minä sinut joskus muulloinkin nähnyt? TAAKANKANTAJA Nyökäyttää: Eh-kä. URMAS Kuin haaveillen: Nyt minä muistan!
On ollut kansa outo kaukana, on ollut maa ja suuri valtakunta, vaikk' uinuu nyt se vuosisatain unta arojen autioiden hiekassa; sen lakkas laulu, sammui viime lies, tien sinne löytää vain nyt tiedemies, mi kurkistellen kumpuin patsahia, tavaillen kielen kumman kirjaimia näin muinaisista muovaa uudestansa, mik' oli outo maa ja outo kansa.
Sillä toivolla ja mielellä olemma tälle laulukokoukselle antaneet nimensä Kanteletar. Elköön uskoko kukaan, että nämät olisivat ne ainoat perintöjätteet Suomen muinaisista lauluista. Toinen mokoma on epäilemättäki vielä poissa, keräämättä. Tämmöisiä kerätessä kohtaaki paljo vastuksia, jotka pitkittävät työtä ja saattavat sen muutenki vaikiaksi.
Niinkuin jokainoa jyrkänne, jokainen halkeama noissa kallioissa, joiden pirstouminen näyttää niin oikukkaalta, ovat välttämättömiä seurauksia luonnonvoimain muinaisista taisteluista, niin ihmisten ajatukset, päätökset ja toimet, kuinka vapailta näyttänevätkin, ovat ainoastaan sokean välttämättömyyden vaikutuksia. Ken on siis syytön, ja ken on syyllinen? Mikä on hyvää ja mikä pahaa?
Ei ollut sitä kyleä, Kuss' ei kymmenen taloa, Ei ollut sitä taloa, Kuss' ei kymmenen urosta, Ei ollut sitä urosta, Eikä miestä melkeätä, Kuta emme kaatanehet Ja kahen kapistanehet!» Ja, Tiera, vaikka äsken nainut, ei voi vastustaa tätä houkuttelevaa Sireni-laulua. Nuot sotakumppanin herättämät muistot muinaisista mainepäivistä ei suo hänelle mitään rauhaa, ei viihtymystä hiljaisessa kodissa.
Isänmaakin oli vaan kuollut sana ja tieto sen kannasta, sen muinaisista verisistä taisteluista, sen nykyisistä pyrinnöistä oli vaan uni. Ei mikään saanut ilostumaan, eikä kyennyt enää lohduttamaan Hannaa hänen raskaimpinakaan hetkinä. Jos koettikin sitä tehdä, niin oli se vaan vastenmielistä teeskentelyä, joka enemmän pahoitti kuin hyvitti. Kuluivat kuitenkin päivät ja viikot.
"Millä nyt erotessani, lähtiessäni, katala, millä maksan maammon maion sekä taattoni hyvyyen, millä veikon armauen, mielisiivot siskoseni? "Kiitän mä, iso, sinua entisistäni eloista, murkinoista muinaisista, parahimmista paloista. "Kiitän mä, emo, sinua nuorna tuuiteltuasi, pienoisna pi'eltyäsi, rinnoin ruokkieltuasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät