United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki tuo on varsin hyvä, herra majuri! Mutta se on nyt kerran tapahtunut. Minä olen vapauttanut teidät sitoutumuksestanne; te olette ottaessanne sormuksen takaisin v. En ole suostunut mihinkään! Pidän itseäni pikemminkin nyt sidotumpana kuin koskaan. Te olette omani, Minna, ikuisesti omani. Minäkö ottaisin tämän sormuksen takaisin? tämän sormuksen? v. Niin, rakkain Minna, niin!
Pikku Minna oli ilon innossa kukkaisaarteista, jotka häntä kaikkialla ympäröivät ja heittäytyi hilpeästi jokaisen loistavan parven keskelle, säälimättä nykäisten maasta kukkia, jotka muutaman askeleen kuljettuamme taas viskattiin pois jättääksensä sijaa toisenlaatuisille.
"Me kiusasimme kovasti häntä tulemaan kerallamme", lausui Minna, "mutta ei se auttanut. Hän vastasi, että kiipeilemällä vuorten yli hän ehtisi Dirksen'in uudis-asunnolle ennen Lumban väkeä, joka hyvinkin tietysti pysähtyisi pitämään suurta juhlaa meidän raavaittemme kanssa; ja varustettuaan itsensä jauhopussilla, hän taasen katosi".
Epätoivo surmaa minut teidän jalkojenne juureen. Minun luotani? v. Teidän luotanne. En enää koskaan, koskaan teitä nähdäkseni. Tahi ainakin varmasti, lujasti päättäneenä, etten tee mitään halpamaista, etten salli teidän tehdä mitään ajattelematonta. Päästäkää minut, Minna! Minnako sinut päästäisi? Tellheim! Tellheim! KOLMAS N
Silloin kaikki kirjaimet hyppimään hänen edessänsä kuin hyttyset päivänpaisteessa, ja hän haukotteli haukottelemistaan koko nuoruutensa ajan. Rakastatko minua? sanoi piano Minnalle, kuin hän istui soittamassa vaikeita sävelikköjä. En, vastasi Minna, en tiedä sävelikköjäsi ikävämpää.
Onnellinen Barnhelm toivoi saavansa elää vain onnellisen Tellheimin hyväksi. Myöskin onneton Minna olisi lopulta mukautunut joko lisäämään tahi lievittämään ystävänsä onnettomuutta. Huomasittehan varsin hyvin, ennenkuin saapui tuo kirje, joka jälleen tekee tyhjäksi kaiken yhtäläisyyden välillämme, kuinka enää kieltäydyin vain näön vuoksi. v. Onko se totta, hyvä neiti?
Kaikki seikat selvisivät silmänräpäyksessä muistissani murhamieliset metsäläiset tuon lemmityn olennon hento haamu, joka taipui kuoleman uhatessa uljas kasvinveljeni, joka jalosti taisteli ylivoimaa vastaan. "Kiitos Jumalan", ajattelin, "Minna on pelastettu", ja minä ojensin käteni, jota Arnold lämpimästi puristi. "Ja Ula? miss'on Ula?" sopersin. "Miks'en häntä täällä näe?"
Sinne rupesi vähitellen kokoontumaan ihmisiä, enimmäkseen nuorta väkeä kumpaakin sukupuolta, kuten Minna Cauer oli kertonut. Puheenjohtajana toimi eräs pappi, muistaakseni hänen nimensä oli Francke, ja hänelle rva Cauer saavuttuaan minut heti esitti ja lisäsi, että olin nähnyt ja elänyt punakapinan kauhut Suomessa, jonka johdosta tämä kysyi, enkö tahtoisi hiukan kertoa tästä läsnäolijoille.
Sattuma tulee tässä avuksi hänelle. Eräässä pikkukaupungissa on tapahtunut kauhistava, käsittämätön rikostyö: nuori, sivistynyt vaimo on myrkyttänyt miehensä, hyvän, kunnon miehen, joka nähtävästi on kohdellut häntä kaikella isällisellä hellyydellä. Mikä on voinut olla syynä siihen? Minna Canth miettii, miettii, ja kirjoittaa Sylvin.
Suomalaista näytelmätaidettakin he tällä kertaa saivat nähdä, sillä kansannäyttämön innokas johtaja, Mia Backman, kutsui heidät »Laulua tulipunaisesta kukasta» katsomaan ja Kansallisteatterissa he saivat nähdä Minna Canthin »Anna Liisan».