Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Jo tuon näen kyselemättäi, Arvelen anelematta, Saat siitä valitun vaimon, Sekä mielevän miniän; Mene sie sihen talohon, Tuo minulle minnä siitä!"
Minna Canth'in esitystapa on suppea ja ponteva; lyhyin, voimakkain piirtein hän saa kuvattavansa havainnollisesti esiintymään. Hänen taitonsa huomataan varsinkin näytelmissä; niissä on vilkas toiminta, luonteva puhelu ja tehokas luonteiden kuvailu.
Voidaksemme jälleen täysin käsittää norjalaisen kirjallisuuden, etenkin Henrik Ibsenin, vaikutusta Minna Canthiin, täytyy meidän mieliimme muistuttaa, mikä oli suomalaisen sivistys-elämän ja sen keralla suomenkielisen kirjallisuuden tila ennen häntä ja hänen aikalaisiaan. Se oli ollut todellakin joutumassa umpiveteen.
Vielä vähemmän hän on luotu ratkaisemaan niitä yhteiskunnallisia kysymyksiä, joille Minna Canth ja sittemmin J.H. Erkko tuotantonsa omistavat. Hän on siihen aivan liian suuri epäilijä.
Vanhin tytär Amanda on oikeastansa isän apulainen aptikissa, ja hänen tehtävänsä myös on pitää puutarha kunnossa, jossa niin monenlaisia rohtokasveja viljellään. Bertha ja Minna askaroitsevat talouden toimissa, mutta sen ohella he ovat näppärät tekemään hienoja olkipalmikoita, jotka viedään Italiaan ja sieltä palaavat takaisin valmiina Florentsin hattuina.
Kaikki ne nuorsuomalaiset kirjailijat, joista on edellä ollut puhe, Minna Canth, Juhani Aho, Arvid Järnefelt, Santeri Ivalo ja Kasimir Leino, ovat kuuluneet yllä-mainitussa suhteessa niihin, joissa 1880-luvun ja suureksi osaksi myös 1890-luvun henki meillä on voimakkaimmin humahtanut, jotka ovat ajalle leimaa antaneet ja tuntuvasti sekä henkiseen elämäämme ylimalkaan että erikoisesti kirjalliseen kehitykseemme uraa-uurtavasti vaikuttaneet.
Minna Canthin Työmiehen vaimo' ilmestyi samana vuonna, ja sehän on sentään tähdätty koko yhteiskunnan 'oikeutta' vastaan. Nämä seikat viittaavat Pakkalan myöhempiin Vaaran-kuvauksiin. Ne eivät kuitenkaan tee 'Lapsuuteni muistoja' miksikään ohjelma-kirjaksi; siinä, kuten hänellä aina, on 'tendenssiä' vain hänen tunteensa suhtautuminen määrättyihin ihmistyyppeihin ja oloihin.
Aina siitä saakka kun järki ja pakko ovat minua käskeneet unhoittamaan Minna von Barnhelmin: mitä vaivaa olenkaan siitä nähnyt! Aloin juuri toivoa, ettei tämä vaivannäkö olisi ikuisesti turhaa: ja silloin te ilmestytte, hyvä neiti! Ymmärränkö teitä oikein? Pysähtykää, hyvä herra, katsokaamme, missä olemme, ennenkuin eksymme kauemmaksi! Tahdotteko vastata minulle yhteen ainoaan kysymykseen? v.
Se jäi Minna Canthin niin yksinomaisesti realistisemman taiteilijaluonteen asiaksi. Minna Canthin asemaa suomenkielisessä kirjallisuudessa oikein hahmotellaksemme täytyy meidän hänen ynnä koko hänen kirjallisen aikakautensa mukana kääntää katseemme Europaan.
Mutta en kumminkaan heittänyt kaikkea toivoa saada hänen suustaan kuulla, oliko Minna vielä siellä, ja tätä tarkoitusta varten laitoin Ulan vankia hänen säilytyspaikkaansa tervehtimään.
Päivän Sana
Muut Etsivät