Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. syyskuuta 2025
Auk', umpeen silmät käy, ne harhaellen Täht'tarhoja ja Tuonta tapailee, Kirkkaiksi käyvät, synkiks vuorotellen Mik' on tuo haamu? hän mit' aattelee? Hakeeko onneaan hän kadonnutta? Yön salaisuudetko hän ilmi luo? Vai, Suomellenko mieltäin uraa uutta, Yön henget kanssaan neuvotteluun tuo? Kah! Kas!
Poistuimme, jälleen porrastietä, äsken pimeyden vuoksi alas astumaamme, Oppaani nous ja minut kanssaan veti. Astuimme autiota uraa, paatten, kivien, kallioiden kaartamata, miss' ilman kättä eestynyt ei jalka. Ma tunsin tuskaa silloin, tunnen vielä, kun muistan, mitä siellä näin, ja mieltäin enemmän ohjaan kuin on mulla tapa,
Tuon puutteen tähden, emme syystä muusta, olemme tuomitut, mut ainoastaan toivotta ikävöimään ijäisesti.» Kun kuulin tuon, mun mieltäin tuska kiersi, näät monta tunsin miestä arvokasta, jotk' empi partailla tään esipihan. »Oi sano, Mestarini, herra, sano», ma virkoin, koska varmaks uskon tahdoin, mi voittaa voisi kaikki erhetykset;
Tuon puutteen tähden, emme syystä muusta, olemme tuomitut, mut ainoastaan toivotta ikävöimään ijäisesti.» Kun kuulin tuon, mun mieltäin tuska kiersi, näät monta tunsin miestä arvokasta, jotk' empi partailla tään esipihan. »Oi sano, Mestarini, herra, sano», ma virkoin, koska varmaks uskon tahdoin, mi voittaa voisi kaikki erhetykset;
Iloksesi en tullut; mit' iloksi Sä arvaat, sit' en saanut, en etsinyt, Omaksi iloksein olen tullut vaan, Vaikk' on se maksettava sun murheellas." Hän vaikeni, mut kohta hän lausui taas: "Oi jospa semmoiseks mua synnytit Ett' ois tuo tähtein kirkkaus, jota sä Nyt äsken ihmettelit, mun mieltäin myös Hyvittänyt!
Sinun lähetti hän edellensä tänne Meitä laittelemaan mahtaviksi käymään Vastaan tuota ilon ankarata puuskaa; Mutta sinä tiedät, ettei olla täällä Juuri vesikelloja, sen tiedät sinä. Miks et tuonut häntä kanssas? Mieltäin polttaa! Olkoon asja vielä salattuna hetken Naisiltasi. KASPERr. Miksi? CONON. Kuule mitä sanon.
Nyt kyynel kirkkahin Sulosti loisti kasvoilla Nadeschdan Ja äänetönnä vaan Hymyillen suuteli hän vanhan otsaa. Kuudes laulu. Oi jospa semmoiseks mua synnytit Ett' ois tuo tähtein kirkkaus, jota sä Nyt äsken ihmettelit, mun mieltäin myös Hyvittänyt! Mä oisin ne miekallain, Kuin lapsi, mieltynyt ilokaluihin, Iloisna poimeskellut, ja henkeni Lapsellisessa leikissä heittänyt.
On tahto turha parempaansa vastaan; siks vasten mieltäin, myöten mieltä hänen, ma veestä vedin sienen, viel' ei täyden. Niin lähdin sieltä, samoin Mestarini; vapaata äärtä pitkin vuorta käytiin kuin liki harjain muureill' astutahan. Ne, jotka pisar pisaralta pahan, mi vaivaa koko maailmaa, pois itkee, näät ulko-äärtä ovat liian liki.
Siis tiedä, että liian loitoll' oli minusta ahneus, ja tuopa liika tuhannet kuut nyt kiusannut on mua. Ja jos en ohjannut ois oikein mieltäin, kun luin sen kohdan, missä huudat sinä kuin ihmisluontehelle suuttuneena: 'Kirottu kullan nälkä, kunne johdat maan päällä, ah, sa kuolevaisten himot! vihaista vieläi taakkaa vyöryttäisin.
Mut kysymys, min mulle teit sa, tuolla sisällä saap' on varman vastauksen, myös toivos salainen, sa jost' et puhu.» Ma hälle: »Hyvä Oppaani, en peitä sinulta mieltäin, vaikk' en liioin haasta; mun siihen totuttanut oot jo ammoin.» »Toskanan mies, mi sanoin kaunein kautta tään tulikaupungin käyt elävänä, sua pyydän tähän hetken seisahtumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät