Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
KULLERVO (yksin). Tässä lakeus, jota jo kiivaasti nähdä himosin, tunkeissani läpi tiuhan metsän.
Muistan nuo alpit, nuo syvät, hiljaiset, tuoksuvat laaksot, joissa luonto viettää ikuista sabbattia, näen myös tuon viehättävän puuryhmän ja kukkaset; näen kuutamon lahdella ja tähdet yllä metsän rauhan. Kuulen myös Eolin-harpun sointuvan valittavat sävelet. Onneksi minulle, että voin viedä Stansvikin muistossa mukanani!»
Mutt' ei väistynyt Idomeneus kuin hempeä piltti, vaan jäi paikoilleen kuin metsän karju, mi vartoo miesten pauhuisaa ajoparvea kalliotiellä, kaukana mailt' asutuilta, ja pystyss' on joka harjas, tuiskivat silmät tulta, ja iskimiään terotellen irjuu suu, himo sillä on koirien, miehien kimppuun: vankkana vartosi noin nyt Idomeneus sotikuulu ryntäyst' Aineiaan; toki luo huus ystäviänsä, siinä kun Askalafon, Afareun näki, Deipyronkin, Merioneen sekä Antilokhon, väen päälliköt aimot; noillepa noin sanat siivekkäät hän kutsuen huusi: "Tulkaa, ystävät, sill' olen yksin täällä, ja kauhuin nopsan Aineiaan näen karkaavan mua vastaan; tuima hän taistoon on, ylen ankara urhojen surma, kukkein hällä on näät ikä, voimakin kukkurapäisin.
Yön hämärä asetti ne hyvin viehkeään valoon. Kauvempaa metsän puolelta kuului yöllisen laululinnun lauleloa. Taivaanrannalta ruskotti. Aurinko oli vasta maille mennyt. Ruskotus laajeni sille suunnalle, mistä päivän valtias taas hetken kuluttua uudella pirteydellään nousisi. Jonkun aikaa istuttuani kuulin astuntaa yökosteassa, nuoskeassa nurmessa.
Kolm' on linnalla ovea, Kynnys kullaki ovella, Yks' on kynnys puinen kynnys, Kynnys toinen luinen kynnys, Kolmansi lihainen kynnys. Tule kullan muuttelohon. Metsän kultainen kuningas, Metsän armas antimuori, Tule jo kullan muuttelohon, Hopian vajehtelohon; Kullan annan kynsillesi, Kämmenillesi hopian!
Silloin kaikki kokoontuneet eläimet hajaantuivat kuin akanat tuuleen, mihin pikimmin kerkesivät. Kettu kääntyi kuitenkin metsän laidasta uteliaana jälelleen katsomaan.
Ylempänä kallioiden huipuilla ja etäämpänä metsän sisässä tuikki huvilain tulia. Alppilan huvimajassa lähellä rataa oli valaistua, ja sieltä näkyi soittokunnan keltaiset torvet ja tanssivia päitä. Luultavasti oli siellä jotkut huvit. Siinä, missä rata katkaisee ajotien, oli portti suljettu ja portin nojassa ihmisiä.
"Kuinka minä kehtaan näyttää silmiäni Ristolle?" vaikeroi Olli edelleen. Yö kului, toiset kumppanit nukkuivat nuotiolla, vaan Olli ei saanut silmää umpeen, huolissansa kun hän oli. Paavo, joka oli ampunut paljo lintuja ja muuta metsän riistaa, joita hän juontain oli kantanut kanssansa, päätti myös seurata kumppaneita palausmatkalla kylään.
Mutta kun hän maanantaina aamiaisen aikana tulee aidanpanosta korpiniityltään, kuuluu hakkaus aivan läheltä pellon takaa metsän rinnasta. Siellä haastellaan, kirveet paukkavat ja yht'äkkiä kaatuu suuri honka metsästä ulos, samalla kuin pari miestä astuu esiin.
Sitte luoksi tultuansa, Paikalle osattuansa, Ramauta rautojani, Tempoa teräsneniä! Sa'a ukko uutta lunta, Visko'os vähän vitiä, Jäälle aivan iljanelle, Kankahalle kaljamelle; Ettei tunnu miehen jälki, Eikä haise miehen henki! Jospa jälkiä näkyisi, Se jälki jäniksen jälki; Jospa henki haisahtaisi, Se haju metsän havuilta. Jäniksen vivulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät