Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Helena nousi ylös, nojaten häneen; mutta tuskin olivat he käyneet muutamia askeleita, niin nousi tuuli, joka valoi heidän päällensä tulisäkenesateen, niin että he näyttivät seisovan tulen keskellä. Mutta sama tuuli karkoitti myös savun, joka oli vetäynyt heidän eteensä ja antoi heidän nähdä metsän reunan, jota jo olivat tulleet aivan lähelle.
Lohi kahlaa kolmion muotoisissa parveissa Norrlannin suuriin, myrskyisiin jokiin, ja laveat metsät ovat täynnä eläimiä ja metsän otuksia, jotka kyllä metsästäjän vaivat maksavat. Helsinglannin etelärajoillakaan ruis ei enää joudu niin aikaiseen, että niillä voisi samana kesänä kylvää.
Kreiv' Pietari lausui: "Ratsuni saat, Sa koiras vetoon myönnä, Sulo Märthan laulan ma seurahain Jo tänään sydänyönä." Kun sydänyö nyt saapui niin, Kreiv' Pietari lauloi julki, Yli virran ja veen, yli metsän ja maan Sävel vieno kiirien kulki. Vait korpikuuset ne kuuntelee, Ei pauhaa virran koski, Yön tähdet ei tuikkia muistakaan, Kuu värjyy kalvasposki.
Hämärän häivät leviävät kaikkialle tupaan rauhallisesti ja sovittavasti niinkuin lumihiutaleet talvella putoilevat verkalleen peittäen metsän ikimittaiset puut. Kun haihtuu, väistyy ja yksinkertaistuu ulkonainen, herää sisäinen ja alkaa liikahdella vapaasti avartuneilla tiloillaan. Tulee hetki, jolloin säpsähdät.
Vähän matkaa kuljettuaan he tulivat suuren rahkasuon reunaan ja löysivät siellä kuolleen hirven, jonka peto oli raadellut. Suossa näkyvät jäljet ilmaisivat pahantekijän. Metsän elämään tottuneet pojat ymmärsivät oitis, että karhu oli edellisenä päivänä kaatanut hirven ja ettei se voi olla kaukana lujasti hirven lihaa syötyään.
"Juuri sinne", vastasi isäntä, "sillä Puirookankaalla sytyttävät vielä humalapäissään metsän palamaan." "Vaan jos Jyskymäelle luvataan, niin siellä vielä pilaavat koko paikan, jotta lehmät rupeavat taas työntäytymään Paran lähteesen, ja mistä sen sitten löytää sen Pohjolais-ukon lähdettä taas lumoamaan?" "Ole hulluttelematta", tiuskasi isäntä, "ja mene matkaasi.
Viimein hän, sattumalta kuultuaan tästä hyljätystä metsän koskellisesta raiviosta, möi mökkinsä polkuhinnasta ja lähti pahoja kieliä pakoon. Miranda ja metsän piilevä kansa.
Mutta keskeltä tuota kauhistusta kasvoi orjantappurapensas ja vereksien vesipisaroiden tavoin loistivat sen marjat auringonvalossa, se kun laskiessansa valaisi leveän maantien vaalean juovan kultaisena tumman metsän sylissä.
Katsoi kerran karjoansa, silmäeli siivatoita; sanan virkkoi, noin nimesi: "Karja on kaunihin näköinen, siivatat sileäkarvat, kaikki ilveksen iholla, metsän uuhen untuvalla, tuntuvilla tummelilla, nännillä näpähyvillä." Lyhmistihe lypsämähän, heittihe heruttamahan. Veti kerran, tuosta toisen, kohta kolmatta yritti: susi päälle suimastaikse, karhu päälle kuopaiseikse.
Mutta eipä siinä kyllä. Metsän reunaan ilmaantui harmahtava eläin ihailemaan hänen lauluaan; se astui hitaasti häntä kohden, tavan takaa seisattuen aivan kuin lupaa pyytäen lähestyäkseen. Ja Helena huomasi eläimen.
Päivän Sana
Muut Etsivät