Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Kunpa särkisi kovemmin, Jotta koito kuolisinkin Näiltä suurilta suruilta! Aik' olis minun jo kuolla, Ei mua sure sukuni, Vaikka murtuisin merehen. Huokasitko mulle, honka, Niin syvästi, raskahasti, Nähdessäsi hääpukuni? Vilkastuen: Häihin, metsä, metsän immet, Metsän poikaset parahat! Kuukin hohtelee salolla! Tanssikatte, nuoret! soita! Soita, rastas, hääiloa!
Metsän immen lempeän; Liehtarina miehen tiellä Hienohelma hyppelee, Ja kultakiharat liehuu. Ihana on täällä rauha, Urhea on taistelo: Myrsky käy ja metsä pauhaa, Tulta iskee pitkäinen Ja kuusi ryskyen kaatuu. Metsän poika tahdon olla, Sankar jylhän kuusiston, Tapiolan vainiolla Karhun kanssa painii lyön, Ja mailma Unholaan jääköön. KIRJALLISESSA AIKAKAUSLEHDESS
Melkein pelästyneenä käänsi tyttö päänsä hänestä ja melkeinpä, näytti ikäänkuin hän itseksensä tuumisi, eikö sentään olisi paras sen sijaan, että jatkaisi tietä hänen kanssaan, rientää kotiin jotain oikopolkua sadepisaroita valuvan metsän läpi.
Kiekua heloitteli Impivaaran orsilla taasen toinen kukko, ja uunin päällä killisteli toinen kissa, ja kaksi nuorta, uljasta hevosta oli nyt vetämässä veljesten vankkureita reippaalla vauhdilla Jukolaan. Niin he vaelsivat: siirtyivät ulos lakeasta Sompiosta ja astuivat metsän syvyyteen. Ilma oli selkeä ja tyyni, liepeästi paistoi aurinko vaaleansiniseltä, hymyävältä taivaalta.
Metsän takana kihoava rinne oli paikoin punaisenaan, sinisenään, keltaisenaan eri alppikukkia, paikoin vihreänä nurmikkona, jolla käyskenteli joitakin lampaita ja vuohia. Oletteko itse kaiken tämän tänne rakentanut: En ole rakentanut, ainoastaan ylläpitänyt.
Raivio oli yhä vieläkin alaston, aavan kaikkoamattoman autiuden syleilemä, sillä kumpuava maa kohotti sen pois metsän suojasta ja teki siitä yksinäisen taivaan naapurin.
Omituinen on se tunne, joka valtaa mielen, kun istuu metsän hiljaisuudessa kaukaisessa korvessa odottaen suden ulvontaa. Se ei ole oikeastaan pelkoa, mutta pelonsekaiseksi tunteeksi sitä on sittenkin sanottava. Tässä jos missään tuntee ihminen pienuutensa luonnossa. Mutta jos tunteeni olisikin pelonsekainen, tai miksikä sen sanoisin, en olisi mitenkään tahtonut olla sitä vaillakaan.
Silloin kuulee hän liikettä takanaan, ja kun hän käännähtää, näkee hän karjan ahon laidassa metsän rannassa. Härkä on etunenässä, ja suurin silmin ja sieraimin ja korvat pörhöllä ne katselevat häntä. Hän sukaisee kirjan nopeasti povelleen, hänen suustaan pääsee kirkaiseva huudahdus silloin härkä hätkähtää ja karkaa pelästyksissään muun karjan seuraamana juoksujalassa kotiin päin.
AJATAR. Se, joka toivos täyttää taitaa. KULLERVO. Mitä toivoin? AJATAR. Metsän petoja tänne. KULLERVO. Miksi? AJATAR. Karjan surmaksi ne saisit, ettäs naisen pilkan maksaisit, joka kiveä sun antoi leipänä kantaa. KULLERVO. Jotain tietävän näyt. Mistä olet, mikä nimes on ja toimitukses? AJATAR. Ajattareksi mua kutsutaan, asuntoni vuorten vinkalo on ja virkani: ihmisiä vainota.
Kun aurinko on oman korkeutensa metsän rannasta noussut ja teeren ensi kuherruksen kuulette, te liikkeelle lähdette ja minä täältä joukon kanssa pyhän vaaran veräjälle vastaanne tulen. Talo täynnä vieraita ja emäntä täällä kuleksii! Mene hoitamaan vieraita! Etkö saa sanaa suustasi?
Päivän Sana
Muut Etsivät