Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Tämä puistikko oli nyt, keskipäivän auringonsäteitten pudotessa kohtisuoraan kuihtuneiden lehtien lomitse, aivan tyhjä ja vain Olintuksen ja papin muodot siellä rikkoivat autiuden. He istahtivat puitten lomaan asetetulle penkille; joelta, jonka aallot välkkyen soluivat heidän editseen, tuntui vieno tuulenhenki.
Varmaan hän on syvästi tuntenut näiden jylhäin seutujen synkän autiuden, jonne ainoastaan muutamia hänen lähimpiä ystäviään tuli lohduttamaan häntä. Sydämmensä tunteet, mielialansa on hän julki lausunut seuraavissa sanoissa: "Jumala! Sinä olet minun Jumalani! Varhain minä sinua etsin; sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkeassa ja kuivassa maassa, joka vedetön on.
Pitkä avain avasi meille taas raskaan, suuren portin ja me olimme omassa vapaudessamme. Kaikkialla vallitsi autiuden hiljaisuus tässä erämaan seudussa; silloin tällöin vain keskeytti sitä kirkonkellon läppäys, joka kuului pitkät matkat meidän poistuessamme luostarista. Tie kulki ensin pitkin Kidronin laakson rinnettä, johon toiselta puolelta säännöttömät, kammottavat pengermät näkyivät.
Raivio oli yhä vieläkin alaston, aavan kaikkoamattoman autiuden syleilemä, sillä kumpuava maa kohotti sen pois metsän suojasta ja teki siitä yksinäisen taivaan naapurin.
Tuntuu oikein miellyttävältä vaihtelulta, kun oksa rasahtaa tai kun tuuli alkaa puhaltaa lopettaen äänettömyyden ja pohjolan metsän kolkon autiuden; mieli jännittyy ja toivo tuntuu virkistyvän ajatellessa, että nyt tapahtuu jotakin. Mutta pian vallitsee taas äänettömyys, toivo katoaa ja ikävystyminen tulee sijaan.
On sentään omituinen jylhä autiuden viehätys tuossa, että nyt on taas joulu, mutta ei ketään, jonka kanssa sen viettäisin, ei muuta kuin tuo suunnaton maailmankaupunki miljoonine asukkaineen, joista ei yksikään minua tunne enkä minä heistä ainoatakaan. Valmistaudun kuitenkin jonkinlaisella mielihyvällä harhailemaan yksin tänä iltana.
El-Azarijen ympärillä on nykyään jotenkin hyvästi viljeltyjä peltoja, jotka ilahuttavat silmää ja haihduttavat autiuden tunteen, jota tämä paikka muuten herättää. Tie kylästä takaisin Jerusalemiin (noin 3/4 tunnin matka) kulkee
Eräässä paikassa kasvoi kolme pajua yhdessä ryhmässä aivan lähellä veden reunaa, luoden läpikuultavan salaperäisen varjon. Juuri samassa kun Taavi ja Miranda saapuivat tähän hohtavan hiekan keskelliseen pieneen keitaaseen, kuului veden poikki uroshirven pitkä täyteläs hirnunta. Se oli syvä, soinnukas ja kauas kantava ääni, se tavallaan tuntui olevan itse autiuden julki lausuttu ajatus.
Tämän autiuden keskellä, kaitaisen järven lakealla jäällä kulki yksinäinen mies etukumarassa, molemmat kädet lyhyen takin taskuihin työnnettyinä. Vähänajettu tie oli äskeisen pyryn jäleltä epätasainen ja tupertava. Kulkija tuijotti omaan lyhyeen varjoonsa, joka häilyi sinne tänne hänen horjahtelevien askeleittensa mukaan. »Niin olen nyt minäkin», ajatteli hän, »yhtä irrallinen ja häilyväinen.»
Parempi ilman ruokaystävää, Kuin että ruokit henkes väijyjää. Sydäntä särkee isäntäni tila. TIMON. Vääryyttä kovin teette itsellenne, Jos arvoanne näin te alennatte. Kas, tässä pikku ystävyyden lahja! 2 YLIMYS. Suurempi tavallist' on kiitokseni. 3 YLIMYS. Oi, hän on itse autiuden sielu!
Päivän Sana
Muut Etsivät