Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Kelloa Maria siihen sijaan piti ahkerasti silmällä, ja sen mukaan kuin viisari siirtyi, hän alkoi niinkuin odottaa ja toivoa jotakin. Lapset viimein nukkuivat, kaikki oli hiljaa, se aika lähestyi jolloin patruunin oli tapana tulla. Hän istui pallilla kumarassa ja kuunteli. Ei tarvinnut kauvan odottaa, ennenkuin patruuni astui sisään, paksu keppi kädessä. Maria nousi häntä vastaan.
Tosi on, että hän sangen vähän huolehti pienen Saschan kasvatuksesta, antoi hänelle täyden vapauden mellastella, eikä ankarasti kuulustellut läksyjä, jotka olivat vaan annetut muodon vuoksi. Sitävastoin seurasi hän suurella ahkeruudella Maria Kirilovnan musikaalisia edistyksiä ja usein tuntikausia istui hänen kanssaan pianon ääressä.
Hän tarttui Marian käteen ja sanoi milt'ei käskevästi: "Rukoile lapsesi hengen edestä!" "Mitä minä muuta teenkään?" "Tahdon sen kuulla." Maria veti pois kätensä ja kumartui ikäänkuin suojaksi kehdon yli. "Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon sinun tahtosi, eikä minun." "No mutta sinä et tahdo?"
Nyt on isän lempeä silmäys sammunut, vanha parooni on poissa, ja nyt asuu viehkeä rauha Marian sydämessä. Paljon on Maria kadottanut; enemmän on hän saanut sijaan. Tässä samassa huoneessa on hän tuntenut ja kärsinyt mitä kovinta ihminen saattaa kärsiä, tässä on hänen nuori henkensä taistellut kuoleman kanssa, tässä saa hän nyt lohdutuksen.
«Mutta minä tahdon näyttää, ettei minulla ole semmoisia ajatuksia, jotka kieltäisivät Marian ystävää tanssimasta Marian syntymäpäivänä. Mene, Maria, ja sano Annalle, että hän tulee tänne«. «
Vaan itkun läpi katsoissansa Hautahan: kaksi ihanaa Enkelinuorukaista siellä Istuvi, toinen lausahtaa: »Mit' itket, ketä etsit sa?» Vastasi heille Maria: »Herrani ovat ottanehet En tiedä, mihin veivät sen» Ja kuuman kuumat kyynelehet Sort' äänen, peitti katsehen Nyyhkien, surun valtaama, Kääntyvi heistä Maria.
Tuletko sinä tänne joka päivä? kysyi pikku tyttö häneltä kursailematta. Melkeinpä rupean uskomaan, että käyn täällä joka päivä! sanoi Adelsvärd ja tarttui hänen käteensä. Maria! kutsui puutarhuri, joka lähestyi heitä. Nähdessään eilisen vieraan ukko kumarsi ja selitti anteeksi pyytäen: En osannut odottaa, että herra tulisi tänään luoksemme!... En minäkään! vastasi Adelsvärd.
«Toisin!« kertoi Maria. «Te sanotte tuon sanan niin kummallisella äänellä«. «Toisin», pitkitti Johannes ja silmäili vakavasti neitiä; «sillä nyt en minä tiedä, millä mielellä katselette minua?« Maria punastui. Johannes näkyi tahtovan ottaa puheeksi ruusun, ja tuo oli Marian mielestä sopimattomasti tehty.
Olivat kuulleet osan keskustelua ja arvasivat loput. Mutta kuinka kaivattu majuri olikin, eivät Maria ja Leena oudoksuneet, että majurinrouva näytti enemmän alakuloiselta kuin iloiselta. Olihan varsin otaksuttavissa, että majuri pikaisella matkallaan oli saanut suuria vaivoja kestää.
Nämä olivat kuitenkin kaikki kadonneet maan päältä, useimmat heidän jälkeläisistään samaten, mutta näistä oli täällä kuitenkin viidentoista tai kahdenkymmenen paikoilla saapuvilla. Näiden joukossa oli Maria Larsson, Elias Pietarinpojan leski Munsalasta, kuuden lapsensa kanssa, joiden joukossa nuori ystävämme, lukiolainen Eerikki, joka oli ottanut nimekseen Ljung.
Päivän Sana
Muut Etsivät