Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ja virkapas minulle nyt, Ramorny, millä keinoilla sinä sait Perth'in kaupungin Kaunottaren pois tuon lautapään härän, ylituomarin käsistä? Sillä Errol'in kreivi sanoi minulle, huhun hokevan, että tyttönen oli hänen turvansa alla". "Niinpä se olikin, armollinen prinssi, sillä aikomuksella, että hän sitten sieltä vietäisiin herttuattaren arvelinpa sanoa: rouva Margareeta Douglas'in turvan alle.
Suuri Egmont, eläköön, eläköön, eläköön! JETTER. Kunpa meidän olis' suotu saada hänet hallitsijaksi tämän Margareeta Parmalattaren sijaan! SOEST. Elä sano niin! Totuus ennen kaikkea! Min' en kärsi Margareetaa moitittavan. Nyt on minun vuoroni. Eläköön armollinen rouva! KAIKKI. Eläköön! SOEST. ihan totta! Erinomaisia naisia on siinä suvussa. Eläköön hallitsijatar!
GLOSTER. No, joko päätit, inha noita ryytty? MARGAREETA. Sua muistamatta? Seis, mua kuule, koira. Jos taivaalla on varastossaan tuskaa Pahempaa, kuin mit' itse sulle tiedän, Niin säästäköön sen, kunnes täys on syntis; Vihansa silloin viskatkoon se sinuun, Tään mailma-raukan rauhanhäirijään! Kalutkoon tunnon mato mieltäs aina! Epäile ystävääsi petturiksi, Ja konnaa pidä helmaystävänäs!
Sitt' opit lempimään sä jaloa laiskuruutta, Näet ihastuin, kuink' kaikk' on sinuss' uutta, Ja Amor hyppii ees ja takaisin. FAUST. Suo, vilkun vielä peiliin pikimmältä, Naishaamu ihmeen suloinen! MEFISTOFELES. Ihailla saat sä kohta elävältä Ylintä ihannetta naisien! Katu. MARGAREETA K
Heti minut nähtyään edellinen huudahti: "Missä on tyttäreni, rakas tyttäreni, mun oma lapseni?" Arvatessaan minun vaitiolostani ja kyyneleistäni onnettomuutensa koko suuruuden vaimo parka antautui tykkänään ahdistuksen ja tuskan valtaan; hän kykeni vain huokailemaan ja nyyhkyttämään. Margareeta huusi: "Missä on minun poikani, en näe poikaani!" Ja hän meni tainnoksiin.
MARTTA. On kuollut? armas sydän sie! Mun mieheni kuol'! Mun hukka vie! MARGAREETA. Ei toivoansa rouva heittää saa! MEFISTOFELES. Vaan kuunnelkaa nyt murhesanomaa! MARGAREETA. En tahtois armastaa ... ois kuolemani, Jos kuolo veisi multa armahani. MEFISTOFELES. Surusta ilo, yöstä aamu. MARTTA. Vaan missä kohtas häntä surman haamu?
»Meillä olisi asiaa vallesmannille», äänsi Janne, joka luuli, että siitä on kysymys. »Asiaa! Marketa, pyhi ton koivet!» Hän osoitti sormellaan Saviojan Villeä, »öh ... öhm, ... höm!...» Hän paineli käsin ihmettään ja katseli Villeä ikään kuin olisi tahtonut hänet niellä. Margareeta juoksi ottamaan luudan.
ANNA. Niin eläisivät; mutta kuolleit' ovat Ja sinun kauttas, hornan palkkalainen. GLOSTER. En miestäs surmannut. ANNA. No, siis hän elää, GLOSTER. Ei, kuollut on hän: Edward hänet tappoi. ANNA. Sen valehtelit omaan päähäs, herja: Sen verenpä sen näki Margareeta Sun murhaveitsestäsi höyryvän, Jonk' oisit hänen rintahansa syössyt, Jos iskua ei torjunut ois veljes.
Häntä ei voinut nähdä eikä kuulla tuntematta mitä syvintä sääliä häntä kohtaan. Paulin surumielisyys tästä vielä kasvoi. Margareeta, jota poikansa mielentila huoletti, sanoi hänelle heidän kahdenkesken ollessaan: "Poikani, miksi pidät sydämmessäsi turhia toivoja, jotka tekevät eronhetken sulle vain sitä katkerammaksi? On jo aika, että ilmotan sinulle omasi ja minun elämäni salaisuuden.
MARTTA. Ei kaune-kaluakaan, jommoisen sällikin Taskussa tallentaa ja muistaa tyttöään, Ja ennen kerjäiliskin näljissään, Kuin möisi muiston kallihin! MEFISTOFELES. Ma tunnen siitä, rouva, mielipahaa; Ei haaskannut hän sentään paljo rahaa; Katuipa vielä vikojansa, Ja itki katkerasti onneansa. MARGAREETA. Voi, miks' on elämä niin onnetonta! Luenpa vainaan eestä reqviem'iä monta.
Päivän Sana
Muut Etsivät