United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kanttori nyysäsi nenäänsä: »Eikö tuo lie tullut... Ja olipa tuo yksi vanha tupakkihuhmari vaikka...» »Ei maar! Se oli hyvä, siinä on rautavyö päällä. Kyllä se ottaa pitää, jollei tämä muori anna sitä päältä jaon. Antakaa pois *äiti*-muori, mitä te sillä teette?» »Noo, jos kovin mieles tekee, niin ota.»
RISTO. Niin, ei maar Johannakaan olisi voinut uskoa näin pian kuolevansa, kyllä se tosi on. LEENA-KAISA.
"Sitä minä en usko, sillä perintökuitit ovat olleet ja menneet, ja epäyskirja on minulla ja sen lähden viemään pastorille, Päälliseksi olen Markulle, Martin entiselle oppivaarille, maksanut jo kuusikymmentä markkaa, ett'ei hän antaisi uutta perintökuittia; saavat maar nyt mittoa mieltänsä", sanoi Kirri, melkeen jo iloisesti! "Te miehet olette aina niin lujat ja viisaat vakaisissa asioissa!
"Kun tässä nyt tällaista ansiota riittäisi, niin olisin maar minä se mies, joka jouluun kokoaisin tuvan hinnan," sanoi Matti kun ryyni puuroa poskeensa pisteli. Sanna otti puheesen kiini, ruvettiin tekemään laskua ja tultiin siihen iloiseen päätökseen että varmaan on joulunaikana jonkullainen mökin hinta säästössä.
Tuollaisesta siunaamisesta opettaja kielsi, se on Jumalan nimen turhaan lausumista. Totta minun täytyy jotakin sanoa, kun mäkäräiset purevat. En minä vain viitsi joka sanaani punnita. Mutta mihinkä sinä marjasi viet? Sakki rallatteli: Minnekä tie Suorana vie. Kyllä se kaupunkiin täältä suoraan menee. Ei maar menekkään. Kuules, sinusta varmaan tulisi opettaja, kun saisit koulua käydä.
PALVELIJA. Jotakin kokille, en tiedä mitä. CAPULET. Vie joutuin, vie! PALVELIJA. Mun pääni kyllä pölkyn löytää; siihen Ei tarvis Pietaria vaivata. CAPULET. Niin, oikein! Hauska saatana! Ha, ha! Hyv' olet pölkkypää! Jo maar on päivä; Piakkoin kreivi tulee soitannolla, Sen lupasi. Hoi, vaimoni! Hoi, imettäjä, kuule! No, joutuin, joutuin! Ylkä on jo tullut. Tee joutua, ma sanon! Viides kohtaus.
"Mitä se nyt oli tarpeen? Emelie on terve, minä itse en ole tautia tuntenut koskaan, ja," lisäsi Rikkinen, lyöden vatsaansa, "terveys kasvaa kasvamistaan. Mutta hän arveli sen olevan niin hauskaa, ja pyysi ja pyysi: mennään, kultaseni, Helsinkiin, mennään, lintuseni! No, mitäs tuohon voi muuta sanoa kuin: mennään, mennään. Mutta kyllä tämäkin matka maksaa kauniin summan." "Maksaa maar."
Sitten hän kynsien vasemmalla kädellään pellavankarvaista tukkaansa ärähti: "Keitä p leitä te olette, jotka yörauhaa häiritsette? Totta maar, nämä nurmeslaiset ovat lemmon joukkiota." "
Jospa se kävisikin yhdellä tavalla, silloinhan tuo naisen tärkeä tehtävä olisi helposti opittu!» »Entäs Toinin lapset?» kysyi Nummi. »Eivätkö ne ollenkaan huutaneet?» »Kyllä maar», vastasi mummo, »vaan kun tohina lastenkamarissa nousi korkeammillensa, silloin Toini riensi joukkoon ja puhui kauniin sadun, jota lapset istuivat ääneti kuuntelemaan.
Hädästä muitten tiennyt en, ilosta sydän sykki, vahv' olin, punaposkinen ja suonet tulta tykki. Niin olin nuori, riehakas ja korskempi kuin kuningas. Mut nurkumatta majassaan Stool, ukko unholoukon, loi nuottaa, imi piippuaan, soi telmää nuorten joukon. Tuommoisen suhteen, sen maar ties, ol' ollakseen jo melko mies.