Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Olen odottanut Mauria kaupungista; hänen pitäisi tuoman pehmeätä nisuleipää, ei minulla ole tällä haavaa muuta kuin kovaa kotona." "No eihän sitä aina saata pehmeätä pitää, enkä minä sitä paitsi kahville tullutkaan." "Totta maar sinun kahvia pitää juoman. Tulee taas ne Rantalaiset mieleeni. Mitenkä ne nyt saattavat siellä toimeen tulla?"
Liisu taas arveli miesten suotta hätäilevän ja sanoi: "Ei Antti jätä itseään norjalaisten käsiin; ei maar, suotta on sitä luullakaan; eihän sitäpaitsi norjalaisten ja suomalaisten välillä ole mitään riidan aihetta; kyllä Antti kotiin tulee." Ja totta Liisu ennustikin, sillä eräänä aamuna varhain Antti hiihti pihaan.
Kuin minä ravistelen itseäni, niin pudotan tuhansia neulasia maahan; ja muurahaiset poimivat ne, käyttääksensä niitä keihäinä; kuin marssivat sotaan. Olen maar minä komea vesa, sitä en luule kenenkään voivan kieltää. Ja sitte hän julmisti itsensä, saadaksensa toiset peljästymään. Tammi seisoi hyvin tyynenä kuunnellen pakinaa. Tyhmää on tuomita omassa asiassa, arveli hän.
"Kutsuvathan halustakin", vastasi muori, "meidän Liisua maar Mikkolan Miina siitä saa kiittää, että hän nyt emännäksi Jussilaan pääsee". "No niin, kyllä niin", myönsi Maija. Lieneekö hän tästä puheesta saanut jotakin onkeensa, koska ei hän enään kauan viipynyt Niittymäessä, vaan meni taas pois jatkamaan matkaansa.
Kyllähän se käkee ja käkee, mutta ei siitä käkeilemisestä mitään lähde, ellen minä aina joka paikassa purpata ja parpata. Ja olisi pantu Mikko papin hakuun, niin olisi maar mies jo täällä, ja sairas saisi lohdutusta ja virvoitusta. Voi sinua, Ellu, sentään! En minä niin osaa sanoa. Mutta kyllä vaankin ne Herran tiet ovat ihmeelliset; ihmeelliset ovat Hänen tiensä, ja tuomionsa.
»Kyllä maar minä olisin ottanut, jos sitä oikein olisi tuumittu, mutta ethän sinäkään käskenyt, sanoit vain: 'Kuules, entä jos ottaisimme Iirin kasvatiksemme, mitäs tuosta tuumit? Näin sinä sanoit.» »No niin, sanoinhan minä sillä tavoin.»
"En totta maar tiedä, armollinen herra", vastasi Tuomas; "mutta Blondelia lukuun ottamatta, joka on syntyisin aatelismies ja epäilemättä suurilla lahjoilla varustettu, en, teidän majesteetinne kysymyksen johdosta, vastedes koskaan voi ministreliä katsella, aasia ajattelematta".
Ei maar ole! Kuinka erinomaista! ynnä muuta samanlaista. Syy siihen on se, että hänellä on jonkinlainen kalaasikuume, joka tukehduttaa hänen luonteensa mielenilmaukset, kunnes pidot ovat ohitse ja hän on levähtänyt niistä. Minä pidän seuraelämästä, sentähden en saata pitoja kärsiä." "Mutta, rakas Bob," sanoi Marianne, "mitä on siis tekeminen?
Erään talon pojat, jotka lähimmällä tuhdolla istuivat, vastasivat kyllä soutavansa, mutta kun Kallu vielä pyysi, niin toinen nousi paikaltansa ja laski Kallun, toinen taas sanoi: »Emme maar vieraita tyttöjä soutamaan laske; ette enää kirkkopunaakaan tarvitse, koska kirkolta jo tullaan.»
Ovatpa maar' tällä lailla: minun pienen Joakim poikani ruumis lepää Burgundin mullassa minun oman persoonani olen nyt tänä päivänä antanut kokonaan teidän valtaanne ja mitä vaimooni tulee totta puhuen, serkku, kun ajattelen kuinka pitkä aika siitä jo on kulunut, niin luulen teidän tuskin huolivankaan siitä, että sanani siinäkin kohdin tulisivat täytetyiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät