Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Mitä se huusi? »Auta Kiesus armias» »Pyhä Maar »! Mikä tämä on? Risti! Joukon kaulassa? Huusi Kiesusta avukseen! Huusi Pyhää Maariata! Isää, poikaa ja pyhää Jouko? Jouko kristitty! Salakristitty? Voi saastaista ! Kirottu sinä kelvoton, epäsikiö isäsi häpäsijä sukusi saasta!
»En maar', niin totta kuin toivon autuaaksi pääseväni», vastasi Le Glorieux; »vaikkapa vielä antaisitte minulle viisikymmentä kruununkolikkoa väliin.» »Ja miksikä niin, sanopas se? Minä luullakseni olisin sangen tyytyväinen siihen nähden minkälaiset tavallisesti hallitsijat ovat jos saisin sinut kuninkaakseni.»
"Niin, mutta näes, Mauri oli viisi vuotta salakihloissa Valvan kanssa; sepä se sitten mahtoi koskea Valvaan, joka ei vieläkään ole saattanut ottaa toista. Ei maar tässä auta puhua, kyllä minun nyt jo täytyy lähteä.
Kyllä maar meidän selkäämme likistää, ennen kuin saamme kotiin kaikki karhunlihat; sillä tietäkää", selitti hän suomalaisille, "on koko päivän matka meille kotiin." "Vai niin", sanoi Yrjänä salaa hyvillään, kun oli niin pitkä matka asutuille seuduille; "eikö ole muita asuttuja seutuja lähempänä?" "Tuskinpa vain", tuumi Matti. "Länteen päin meiltä on Bortan, jossa asuu monta huonekuntaa.
Aina hän olisi altis antamaan henkensä totuuden ja oikeuden puolesta, vaikkei hän näe muuta kuin toivottomuutta niitten tulevaisuudenpyrinnöille. Kuitenkin ei saa tästä kaikesta päättää, että Theodor Thoro olisi joku surullisen haahmon ritari. Ei maar.
"Oh hoh, kyllä maar' onkin kiperä kysymys, huomenna sinulla on kyllä aikaa katsoa semmoista paikkaa; niitä on semmoisia sadoittaisin. Mutta semmoinen se pitää olla, ett'ei siitä kukaan tiedä mitään ajatella, joku seinänrako, tai kiven halkeama. Huomenna menet sinä kuokkamaalles ja olet siellä kaiken päivää, ei missään tapauksessa saa antaa ihmisten mitään aavistaa, muutoin menee huonosti."
Eihän se nuori mies kyllä mikään keiverän näköinen ollut; on maar hänessä rohkeutta kuin äidissäänkin, mutta niin kuin sanoin, kyllä Pekka puolensa pitää; mennään me pois halmeelle." Tullessaan tupaan Vappu oli hetkisen vaiti, kysyi sitten: "Etkö tunne poikaasi?" "En", sanoi Pekka. "No, minun kai pitää sanoa sinulle, että tulimme tänne juuri hänen takiaan.
Hyvä rouva Hake, sanokaa, mitä ajattelitte? ROUVA HAKE. Ajattelin vaan, että jos menisin itse häntä puhuttelemaan SYLVI. Voi, jos sen tekisitte? Hyvä, rakas rouva Hake, minä kiittäisin teitä polvillani. Voi, jos sen tekisitte! ROUVA HAKE. No, totta maar! Minä menen ihan varmaan. SYLVI. Kuinka hyvä te olette! Ja kuinka minä pidän teistä! Kiitoksia, rakas, rakas rouva Hake!
Ette te ole tavarata nähneetkään ettekä kuulleet, että sitä onkaan, ennenkuin kuulitte, että sitä minulla on. Ja minulla sitä on! Minulla on enemmän kuin tiedättekään! Seitsemänkö tuhatta vain! Se on vähäinen raha ... en ilkeäisi sen vertaisesta verottaa, kun on kerran sitä varten tuohon istuutunut ... en totta maar ilkeäisi! Pankaa kymmenentuhatta kerrassaan! Eli satatuhatta eli kaksi!
"Hui hai, lysti seppäseni", virkkoi hän, "sainko sinut nyt tuommoisista kepposista kiinni! Vai niin, pehmeneekö joskus kova teräskin? Osaako Vulkani, runoniekkain puheenpartta käyttääkseni, maksaa Venus'en velat samoilla rahoilla? Mahtaapas, totta maar', sinusta vielä tulla aika Valentini-veitikka ennen vuoden loppua, koska sinä tästä pyhästä näin iloisesti aloitat!"
Päivän Sana
Muut Etsivät