Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
»Kylläpä maar', veljenpoikaseni», vastasi setä, »tämä olisi aika hyvä parannus tuumalleni, mutta luulenpa että minulle kuitenkin on parhaiten mieleen siten kuin itse olen asian ajatellut.
Ei maar, tuo ei sovi sille, joka voipi saada sellaisenkin tytön, kuin Gunhildan! Ne silmäilyt, joita Gunhilda Bård'iin loi, olivat niin ihmeellisiä, niin lumoavia ja niin kainoutta ja hehkuvia ajatuksia täynnä, että joka kerta kun ne osuivat Bård'iin, tunsi tämä kuuman virin ruumiissaan. Ja Bård pian vaipui niin syviin mietteisiin ja mietelmiin, että hän melkein unohti missä hän olikaan.
He kertoivat, että oli hankittu »pelimanni», joka tulisi illalla soittamaan kankaalla, sekä että siellä myöskin olisi kahvia tarjolla ostettavaksi. »Kyllä maar tyttöjen kukkarot sitte hoikkenevat», sanoi Kallu.
"Kuules, Paavo", alkoi Rietu, "näkyikös teidänkin kylässä tuo taivaan näky silloin?" "Niin sekö, kun aurinko meni piiloon? Näkyi kyllä". "Kyllä maar tekin pelästyitte?" "Pelästyipä siellä moni muukin. Niinpä meidän herrakin.
Yht'äkkiä laski hän kudelman helmaansa, katsahti ylös ja sanoi: "Näin keveältä ei ole sydän tuntunut pitkään aikaan." "Mistä syystä nyt olet niin iloinen?" tiedusteli Ingrid. "Sentähden ettei hän tanssi Nordhoug'illa!" Ingrid istui mietteissään. "Kyllä maar monet tytöt häntä ikävöivät," virkkoi hän.
Mutta mitä kaikki ihmiset sanovat, eikö kukaan ole mielipahoissansa, ja Berndtsson saattaa saada mielipahaa minun tähteni? Ei, lapsi! ei maar', minä olen oma herrani. Jumalalle kiitos siitä! Ja kuinka paljon saamme elääksemme? Oi, se ei ole paljon; minun tuloni voi nousta kahdeksaan sataan pankkoon. Kahdeksaan? Niin, kahdeksansataa pankossa. Herran Jumala! Kyllä, se on...
»Niin, ja onpa meillä vielä sama matka rantaan asti, eihän tästä vielä eroa tehdä», virkkoi Kallu ja rupesi taas laulamaan: »Ja älä sinä likka ennen sure, vaan sure sinä sitten vasta ja vasta, kun airot on aaltoon kastettuna ja lähtään Kukkolasta.» »Tuo poika maar noita laulujaan sovittelee joka paikkaan», sanoi eräs tyttö, »keksii niitä vain ikäänkuin hihastaan ravistelisi».
»Kyllähän se niinkin on, mutta ei Martti ainakaan kauan enää Seppälässä palvele.» »Mihinkä hän sitte menee?» »Kas kun olet olevinasi; kukas sen paremmin tietäisi kuin sinä? Kai maar Martti sinulle aikeensa on puhunut »
Mitäs minä silloin teen? minä iloitsen silloin, että hänen on niin hyvin käynyt, minä hypittelen hänen lapsiaan ja muistelen tätä päivää ja että hui, hai, en maar, sittenhän ihmiset sanoisivat minun loihtineen hänet, sittenhän he osoittaisivat sormillaan hänen lapsiansa ja sanoivat niitä noidan sikiöiksi! Ei, ennen tahdon kuolla!
Kun olisit rohjennut nousta ylös ja pitää heille pienen puheen, niinkuin totta maar minä olisin tehnyt, niin ei tämmöisiä hullutuksia olisi tapahtunut. Nyt ovat he ryssän kanssa liitossa, ja meille voi tulla ahtaat olot; siihen on syynä sinun pelkuruutesi ja huolettomuutesi."
Päivän Sana
Muut Etsivät