Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Mahtoi se Aunuksen maa vaan olla oikea ihmemaa", jatkoi ivaansa Pekka. "Kyllä maar meidän Mikko siellä noidankin luudilla ratsasteli vuorokauden ihan umpeensa. Paha vaan, ett'ei se Aunuksen voima vaikuta täällä Suomen puolella, koskapa miehen sääret hetkuu jo lyhyelläkin taipaleella." "Vaiti!" tiuskasi Mikko. "Vaiti, ellet tahdo maistaa somman suoveroa."
»Voi, voi, tuota maisteria, mitä hän sanookaan! Kyllä maar sitä semmoista jokahinen keittää. Menkää vain sisareni, lukkarin matamin luo, hän laittaa varsin yhtä hyvää kuin minäkin vaikka vähän liiaksi väkevää se sentään ehkä on, sillä hän on jo unhottanut, kummoista hienommissa herroissa laitetaan.
Vahti loikoi tuvan edustalla ja näkyi ymmärtävän isäntänsä aikeet, sillä se ei juossut hänelle vastaan, vaan irvisteli hampaitansa, sanomatta sentään mitään. "No, etkös enää osaa olla nöyräkään?" virkkoi Patrik; "pitäisikö minun kenties pyytää anteeksi sinulta, hä? Ei maar.
Olkaa vaan varoillanne ja tehkää niinkuin äsken jo sanoin. ROINILA. Ettäkö laitan Maunon meiltä pois? OLLI. Niin; ja naitatte sitten tyttärenne toiselle. ROINILA. Hm. Mutta kenelle? OLLI. Vaikka minulle. ROINILA. Sinulle? Ole nyt. OLLI. Ei maar', oikein totta. En ole aivan tyhjä mies minäkään. Sainhan sedältäni periä hyvän talon, niinkuin tiedätte.
"Herran tähden! Ethän vaan rakastunut kenenkään vaimoon?" "En maar, mutta erehdyin minä sittenkin. Ja mitäpä pitkistä puheista? Hän oli palvelustyttö". Poika huokasi syvään, ja ääneti olivat äiti ja poika hetkisen; viimein pani äiti kätensä hänen olalleen ja sanoi: "Sinä olet hyvä poika, kiitänpä Jumalaa, että hän salli sinun tulla semmoiseksi.
Oli Virran taistelu parhaillaan, hänen viimeisens' oli tää; ja kaikki hetkestä riippui vaan, Fahlander, Malm ja Duncker alas rantahan rynnistää. Ei ollut heitä kuin sataa kuus, Tutshkov tuhat miestä toi, mut näin tuo uljas Fahlander huus: »Nyt mennään kolmin joukoin, kuka ensin ehtiä voi?» Sanat nuo nepä korvin kuuli Zidén, sen maar pian nähdä saa. »Eespäin», hän huusi »jalat liikkeeseen!
»Ei maar; sisareni kirjoitti minulle, kun tunsi kuolemansa lähenevän, ja pyysi, että minä ottaisin Maurin luokseni, ja minä tahdon välttämättömästi täyttää hänen toivomuksensa.» Martti otti Helyn kirjeen taskustansa ja antoi sen Iirille luettavaksi. Iiri luki kirjeen ja pyysi sitte patrunessaa lukemaan.
»Minusta orpo juuri tarvitsee paljonkin muuta», sanoi matami. »Mitä maar! Jota tarvitsee, sitä hän saakin. Hänelle annetaan työtä semmoista, jota hän jaksaa tehdä, se on hänelle hyvä, ja jos kuritusta kaipaa, niin kyllä hän sitäkin saa. Ettekö luule vai? hihi hii.» »Missä hän on nyt, tuo lapsi?» »Paimenessa on. Siellä hän on paikallaan; ei hänestä täällä kotona vielä apua ole.»
"Nyt kerron, mitä itse tahdon." "Et maar, peijakas vie!" jupisi vanhanpuoleinen mies, joka tupakoiden venyi sängyssä; toinen koipensa rippui sängyn laitaa alas, toisella hän potkieli sängyn päähän heitettyä hienoa röijyä. "
Ei, Göthilda, äitillä on kyllä sokeria ... hänellä on kyllä sokeria. Ei maar, sen minä kyllä tiedän kaikki ja senkin, että sinä ompelet erästä ristiliinaa, toimittaaksesi minulle kutun ja kutun maitoa, jota minä juon. Ei maarkaan, isä sen toimitti. Eipä, kyllä sinä, Maria se olet, minä sen kyllä tiedän.
Päivän Sana
Muut Etsivät