Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
IIVARI. Sittenpä vaikenemme ja nukumme makeasti, ja suokoon Jumal', että taidamme molemmat riippua samassa puussa; sentähden mennään nyt ja etsitään joku väärä-oksainen, järeä, kaikin tavoin sopiva mänty. Itse työssä, työssä viimeisessä, lupaan auttaa teitä, miestä vanhaa, ja sitten vasta pidän huolta itsestäni, ja enpä tarvitse apua minä, taidanpa silpoa kuin tikka. Nyt mennään, eno!
Tuvasta hän lähti hiljaan, kulki Hiljaan korven teitä pettäviä; Honkain latvat peitti päivän, kun hän Ensi taloon väsyneenä saapui. Tyhjä, kolkko, niinkun ahon mänty, Kulovalkee jonk' on karsinunna, Olj tää talo, ehkä rikas muinoin; Emäntä vaan yksin tuvass' istui, Kumarruksissansa silmäellen Lasta kätkyessä nukkuvaista.
Mänty- ja kuusimetsä seisoo ylähällä metsän päävoimana, tummanviheriänä ja korkeakasvuisena, suorana ja vakavana; mutta vielä ylempänä tuntureilla ilmestyy taas koivumetsä, sillä koivu on pohjolan metsäin etu- ja jälkiväki.
Ja tuntui siltä, että edempänä ei voinut se marikko olla, kun olivat jo niin pitkältä kulkeneet. Hän palasi takaisin kedon luo, jota vielä katseli. Siinä olikin pieni mänty muutamalla laidalla, vaikka se ei ollutkaan aivan ladon edessä, vaan vähän ulompana. Se on se keto. Ja tuolla oikealla näyttää metsä kohoavankin kankaaksi. Hän poikkesi tieltä metsään.
Mutta rovasti ei kuitenkaan osannut aavistaa mitään, vaan yhäkin ahkerammin rupesi käyttämään sitä tohtorin määräämää mänty- ja kuusisekaisissa metsissä oleilemista päästäkseen kerrassaan vapaaksi siitä kiusallisesta rintayskästä jo ennen uusien huoneitten valmistumista. Niinpä hän kulki nyt jokapäivä salmen takana olevalla sekametsäisellä kankaalla, kun se oli muutenkin rauhallinen paikka.
Sellaisia jättiläispuita oli usein kaatunut polkumme poikki ja ainoastaan hakkaamalla, polttamalla tai sahaamalla oli niiden läpitse saatu tehdyksi tietä. Tavallisimmat puulajit Altailla olivat lehtikuusi, kuusi, mänty ja seetripuu.
Kesä-iltana kun tuuliainen, Luonnon äänetönnä juhlaa viettäin, Tulee yksin, äkkiä kun nuoli, Metsän järveen laskeuu, ei kasvi Liiku, mänty seisoo hiljallahan, Hiljaa kukka rannikolla, hiljaa Kaikki on, vaan järven pohja kuohuu; Samoin nuorukainen, koska laulu Häntä lumoutti, istui vaiti Miettien ja järkähtämätönnä, Veri hänen syömmestään vaan kuohui.
Kons' saapuu armas autuahinna vaipuu Helmaani aaltoavaan? Hän tästä kulkee, josko hän mieli metsän Poluilla hienoa jalkaa hietaan hiertää, Tai josko mieli aaltoa läikkyväistä Reimana viiltämähän. Paadelta niemen, suojana käyrä mänty, Tähystän, silmäni luoden vuorotellen Ma tielle ynnä salmea tyyntä pitkin, Peilinä kiiltelevää. Täss' kuuntelen ma. Vaiti te laululinnut Oksilla metsolan!
Oli siellä myöskin tupa ihan tien varrella. Se oli rakennettu silloin, kuin vielä oli vihreätä metsässä sen ympärillä, mutta nyt se seisoi siinä yksinään ja katseli mäntyä ja mänty katseli tupaa, ja siten heitä olikin kaksi. Pitäähän olla jotakin seuraa tässä maailmassa.
Niitä kuljeskelee, juoksentelee ja kiipeää kaikkialla... Ne ryntäävät pinoille ja tähystelevät teille ... kapuavat katoilla ja kulkevat pitkin räystäitä, joista jääpiikit riippuvat suurina hetaleina. Sakris menee kotiinsa. Aivan hänen ikkunansa edessä on jono halkoliitereitä. Niiden takana ja naapurin lankkuaidan välissä kasvaa väärä ja latvasta typistetty mänty.
Päivän Sana
Muut Etsivät