Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Kävin kyllä ja saat jo huomenna manuun, niin että hurahtaa ... vieraatmiehetkin ovat markkinoilla ja ne tämmyytän kanss'..." "Kuulehan, Lippa ... min' olen tässä vähän tuota tuumannut, että jos ... niinkuin passaisi, niin sovittaisiin..." "Enkä sovi, en ... käräissä mun käydä pitää..."
"No, jospahan niinkin..." "Viisaspahan se oli Lippa, kun ei kotimieheksi jäänyt ... ei sitä häjyä olisi uskonut... Noo, ruuna, koetetaanpas nyt tämän vaihdokkaan tapoja ... tokko sulta jalat löytyy, poika ... pysytteleppäs jälessä, Matti ... ke, ke, mitä siinä mieluilet?
Hän se oli, jonka Lippa nyt oli yhyttänyt ja toisista erotella koetti, että saisi puhua vähän niistä yhteisistä asioista. Mutta niistähän se Kalle juuri ei milläänkään ollut... Ei tahtonut Lipasta tietääkään, kunhan olisi sormuksensa pois saanut ja pintelikellonsa... "Me lähdemme isosta Parkista jauhoja kysymään ... mene sinä nyt, Kalle, morsiamesi kanssa."
"Vai pois ottaisit nyt, sen mokoma!... Kun min' olen kellosepällekin korjuupalkkaa viisi markkaa maksanut, niin nyt pitäisi pois antaa... Et näppää kelloa, vaikka kössi olkoon, et ... etkä saa sormustakaan niin hevillä... Vai nyt inttää humalassa olleensa, sen..." Ja itkemään ratkesi Lippa rukka, niin kävi hänelle sydämmelle tuommoinen uskottomuus.
"Pitääpä käydä katsomassa onkohan se vielä täällä ja kysästä pirtistä, jos se on yhyttänyt lautamiehen!... Ka kehnoa, tuossahan se nyt on!..." Lippa tuli juuri pirtistä eikä ensin huomannutkaan Kallea, vaan yritti sivu mennä. "No tuota ... taisit jo käydä lautamiehen puheilla...", sanoi Kalle, kun Lippa yritti sivuuttamaan. "Ka sinäkö siin' olet, Kalle!
"Arvelipa tuo mitä tahansa, vaan en minä vain teidän kannaksillanne ole seisomassa ... enkä ole teidän hypiteltävänännekään, siihen minä voin teille vaikka kirjat antaa... Päästään tuonne juuri omin nokkinsakin, kun sukset otetaan, kosk'ei oikeata kyytiä ruveta antamaan", kivahteli Lippa kurkottaen orrelta päreen, jonka sytytti ja pankon nurkassa olevaan pihtiin työnsi.
"Niin, niin elähän tee tyhjäksi totta asiaa, Lippa, kyllä ne niin on asiat tällä kertaa, että sieltä ne Rantalasta päin markkinaiset meidän Lipalle tuodaan!... Mut' elä sin' ole, Lippa, vielä oikein vissi Kallestakkaan ... hyvinpä kuului sitä kotikylänsä Reetastiinaa riiailevan ja tokkopa tuo Reetakaan rekensä poikki tiestä kääntänee..."
Matti näreitä vuoleskeli kiulunvanteiksi, isäntä vitsoja väänsi ja sepipajua lauvisti, emäntä villoja karttaili ja Lippa takan edessä puuroa hämmenteli. Kauvan isäntä äänetönnä vitsoja nujersi ... oikein hiki lakin alta tihkusi ja suu väärään venähti ... mutta ei sitten kumminkaan jaksanut suutaan enemmän hallita.
Oeheei!... Saatetaan sitä juuri kävästä käräjätuvassakin, jos niikseen tulee ... ja siellä se nähdään eikö enää lupauksella olekkaan mahtia mitään vai kaikenlainenko narruu passannee..." ja Lippa puisteli äkisti heinän korret nuttansa päältä ja lähtemään valmistausi.
"Tottako se on sulla vai?..." "Ka miksi tuon ottanet ... totta se on olevinaan!..." "No voi hyvä Jumala sentään ... pussata mun pitää saada, kun tästä näin hyvällä selvittiin..." Ja Lippa lähättäysi Kallelle kaulaan niin rakkaasti, kuin morsian ikään. Vaan siitä ei Kalle kovinkaan hyvästynyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät