Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Saan paljon puuroa vielä syödä, Saan läksyt lukea, tehdä työtä, Kunnekka partani orastaa, Sentähden tahdon nyt mellastaa. Nyt mikä estäisi riehumasta, Olenhan rikkaampi kuningasta, Miel' uljas, raitis ja riemuinen, Mä tiedän maailman omaksen'. Mut aikaa ei tule koskaan toista, Ei koskaan aurinko silleen loista, Ei linnun laulu niin hellin soi, Se riemuun kivenki saada voi!
Koko ympäristössä ei myöskään ollut mitään mikä häiritsi hänen mielialaansa; lasten iloinen sorina kuului hieman hiljemmin tänne ylös ja linnun liverrys metsässä muistutti että oli kevät valon ja toiveiden lupauksista rikas aika.
Ei hän itkenyt tupoa eikä aittoa halannut: itki tuttua tuvassa, aitallista armastansa. Linnun lentävän näkevi, kokkolinnun liitelevän. Sai tuolta kyselemähän: "Oi sie kokko, lintuseni! Etkö saattaisi sanoa, miss' on entinen emoni, missä kaunis kantajani, ihana imettäjäni?"
Laivalla vallitsi siten syvä hiljaisuus, jonka kestäessä minä olin selvään kuulevinani puhelun hyminää. Hetken kuluttua kuulin teräksen rämähtävän kantta vasten. Siitä arvasin, että nyt jaettiin siellä miekkoja, ja että joku oli pudottanut aseensa kannelle. Sitten oli taas kaikki hiljaa. En tiedä, lienenkö ollut peloissani, mutta sydämeni tykytti kuin linnun, yhtä tiheään ja yhtä lyhyeen.
Ruusuhohde välähti, äkkiä kuin linnun siiven varjo, neitosen poskilla. Liekki vilahti orjan silmissä. Hän pani aika puujyskäleen tuleen. Neitsykäinen astui vanhuksen luo ja ojensi hänelle simasarven, joka perheenisän juotua kävi ympäri seuran. Nyt tahdon minä jutella teille sadun, viehättävän ja komean kuin Asa-Thorin ottelu jättiläisen kanssa.
Tätä tonttua ei tarvitse peljätä eikä vihata, koska ei se milloinkaan tee pahaa. Kaikki sitä kuvailevat samanlaiseksi. Se on vähälännän kukon kokoinen ja sillä on tulipunanen kukon-harjakin. Silmät ovat tulesta ja vartaloltaan on se varsinkin siro-kasvuisen pienen miehen näköinen, paitsi että sillä ihmis-kynsien asemesta on linnun kynnet.
Haasti ja sormenpäin rusoposkia uinujan armaan hiljaa koski ja pois kuin kukkastuoksu jo häipyi. Metsäin puut Hän verhovi, Hän jyvän ankean linnun löytää suo: Hän vastakin on mua auttava vielä.
Korkealla ilmassa se ylpeästi laiehtii viippuen karmosinipunaisilla siivillänsä, ja sen lumivalkoinen pyrstö, pitkä, sievä ja ohut, hohtaa niinkuin säihkyvä meteori auringon paisteessa. Yksinäisen linnun riemulaulu erämaassa!
Se näet salavihkaa laskee munansa jonkun toisen linnun valmiiseen pesään ja jättää ne vieraan haudottaviksi. Kivitaskujen, västäräkkien, leivosten ynnä muiden hyönteisistä elävien pikkulintujen niskoille laskee se siten muniensa ja poikaistensa hoidon.
Eikö Grimpenin suo ole tuolla suunnalla?" "Siellä se on." "Ja sieltä tuli äänikin. Sanokaa minulle suoraan, Watson, eikö se teidänkin mielestänne tuntunut koiran ulvonnalta? Enhän minä toki ole lapsikaan. Teidän ei tarvitse pelätä sanoa minulle totuutta." "Minä olin Stapletonin seurassa, kuullessani sitä viimeksi. Hän sanoi, että se hyvin saattoi olla erään sangen harvinaisen linnun huuto."
Päivän Sana
Muut Etsivät