Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Vettä sataa, päivää paistaa, kohta saamme kesän. Kesäkuulla lämpimällä löysin linnun pesän. Tämän laulun opetti Lassi muutamana päivänä verkkoa kutoessaan sillä palkalla tytöille, että nämä panevat rihmaa kävylle, joten hän saa myötäänsä kutoa, sillä kalan pyyntiin oli jo kiire; järvi lainehti sulana. Lisäpalkaksi lupasi Lassi ottaa kauniilla ilmalla mukaansa, jos Reeta antaa luvan.
Laajalla tasangolla ei oliivin lehtikään liikahtanut. Ei edes suon kaisla kahissut. Ei kuulunut eläimenääntä, ei linnun siipien suhinaa. Omituinen, tukahduttava, tulikiveltä tuoksuva ilma vaikeutti hengitystäkin. Muulit ja hevoset leirissä potkivat levottomina pilttuitaan. Kameelit ja dromedaarit, jotka Belisarius oli tuonut Afrikasta mukanaan, kaivoivat päänsä hiekkaan.
Metsiä kävellessäni pyssy olalla oli minut tavoittanut tuollainen jumalan ilma. Se puhalsi pohjoisesta melkein kirkkaalta taivaalta, siellä täällä vain joitakuita hyvin ylhäällä kiitäviä pilven hattaroita. Korpi pauhasi ja ryski niin, ettei ollut ajattelemistakaan kuulla koiran haukuntaa tai linnun lentoa.
Jaakko naurahti vähän ja selitti, kuinka hän ei oivaltanut nyt oikein asiaa, sillä saattoivathan linnut tulla ja mennä mihin sattuvat, ja tuon selityksen perästä rupesi Mari taas toivomaan. Kun ilta tuli, ei hän ollut malttaa nukkua, niin kiihkeästi hän ajatteli tuota linnun saamista.
Kuuluu linnun viserrystä ja kitaran soittoa. *Liila*. Kuule, kuinka hän nyt soittaa! *Roosa*. Kuule, lintu piipikoittaa! *Liila*. Se on lintu sininen, Florinnalle mieluinen. *Roosa*. Ken hän on tuo laulusuu? *Liila*. Lintu, eikä mikään muu. *Roosa*.
Mukana seuraava paroonittaren kirje ilmoitti rouva Aubainille, että hänen miehensä oli koroitettu prefektiksi ja että he jo sinä iltana matkustivat pois seudulta; ja hän pyysi rouva Aubainia vastaanottamaan tämän linnun muistoksi ja merkiksi hänen kunnioituksestansa.
Pieni, harmaa lintunen ja se oli kuollut, se oli paleltunut kuoliaaksi! Syyne otti linnun kylmään käteensä ja hengitti siihen. Ei, se oli kylmä ja kuollut. Mutta jos hän panisi sen paidan alle ja lämmittäisi sitä povellaan. Hän tahtoi koettaa. Ja lintu oli kylmä kuin jääpalanen, kun hän pani sen lähelle sydäntään. Kylmää ulkona, kylmää sisällä, huu! Syyneä rupesi värisyttämään.
Ovet olivat merelle auki ja minä seisoin ulkonevalla parvekkeella nojaten pilariin ja odottaen taistelun tulosta. Kumpi voitti? En tiedä. Minä heräsin siihen. Tottahan minä toki linnun voitin!
Hän itkee, uppoo jo epäuskoon, mihin murhe liittyy sydämen linnun, varhain vaienneen; niin sanat soivat solinasta veen: »Ei viel' oo päivies mitta pantu, ei määrä elon; tuo tietää taivahan kultarantu: ei syytä pelon, sa pääsit pilviin, vaikk' et taivohon, viel' eessäs monen aamun rusko on. Sa riensit riemuin, myös mennös murhein!
Ja isän kaulassa mikä lapsi voisi sanoa: "tee minut palkollisesi vertaiseksi?" Minä näin Hänen rakkautensa loistavan jokaisessa sadehelmessä ruohoisilla metsän aukoilla; minä kuulin sen jokaisen linnun laulussa; minä tunsin sen kaikissa suonissani. Me emme luullakseni puhuneet paljon niinä päivinä, veli Martin ja minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät