Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ajoivat aamulla varahin hämäräisen metsän halki; lauloi puussa Lemmon lintu: "Ontuva on mies Oterma, kaunoinen on mies Katerma, hyv' on syödä Hiiden linnun veljen maksoa veristä." Veli vanhempi kirosi: "Mitä laulat Hiiden lintu!" Sanan saattoi nuorempainen: "Raikui matkamme ratoksi."
Kreikkalaisen väite tuntui niin todenperäiseltä, että molempien ystävienkin täytyi vaipua mietteisiin. "Vinitius," kysäisi Petronius, "ethän vain erehdy piirsikö Lygia todella eteesi kalan?" "Kautta kaikkien Manalan jumalien!" huudahti nuorukainen vimmoissaan. "Tässä tulee aivan hulluksi. Jos hän olisi piirtänyt linnun, niin tietysti sanoisin, että linnun!" "Siis hän on kristitty!" toisti Chilon.
Hyvä Jumala, ajattelin minä siellä lavalla seisoessani: Olenko se minä? Eivätkö he todellakaan ole minua vielä unohtaneet? GRANSKOG: Unohtaa teidät! Te olette liian vaatimaton. KERTTU: Ne hyvät ihmiset! Kuinka minä rakastan heitä kaikkia! Minusta tuntuu aivan kuin olisin maannut pimeässä haudassa ja nyt yht'äkkiä herännyt valoon ja linnun lauluun.
Opettaja tarttui tytön käteen ja katsoi häntä hellästi silmiin: tämä lempeä osanotto toisen kohtalosta ihastutti koko hänen sielunsa. Yht'äkkiä putosi kuollut lintu heidän eleensä, ja he säikähtivät molemmat: mutta Kati kohta kumartui alas ja nosti linnun maasta.
Ajattele aurinkoa, Joka aamua odotti, Päästäksensä päilymään Maan vesille, viertomaille, Maan saloille, sammalille, Eläimille, ihmisille. Tuota toivoi ja odotti. Mut oli ylennyt maasta Inha usva taivahalle. Se pimitti päivän silmän, Aurinko sumuhun nukkui. Niin on mieleni minunkin, Unelmani usvan alla. NUORI JOUKO. Pelkosi on joutavata, Turinata tuhman linnun.
Te saatte nähdä, mitä ette ennen ole nähnyt: kymmenhankaiset veneet kilpaa pian linnun kiivaudella rientävät jäljettömällä radallaan. Te saatte nähdä, miten Harmaalan kirkkoveneen antura vesipinnan kuohulla halkaisee. Mutta kaste ei ole vielä kuivunut. Käykäämme tuohon huoneesen «. He istuivat tuossa huoneessa, joka vielä nytkin lahoneena Kuusiston saarella seisoo.
Ingrid katsahti ylös ja kas, sieltä näkyi Olle tulevan täyttä vauhtia vähäinen lintuhäkki kädessään. Kun hän näki Ingridin ja Elsan, huusi hän: Elsa, tässä saat linnun, jonka toivot. Pikku Elsa huusi ilosta ja otti liutuhäkin helmaansa suudellen sitä. Hän oli aivan kun sekaisin ilosta.
Ah! näkee kuollut sydämmein Sinussa maailman nyt taasen; Lens' rintahani ahtahasen Taas toivo kanssas', perhosein. Sanoppa, perho, onko viellä Ain' nytkin niityt kukkaisat? Virtaako vedet kirkkahat Kuin muinoin? Sinitaivas siellä? Ja josko öillä metsässä Nyt linnun laulu helisevi? Mitenkä päivä päilyilevi? Oi, kerro mulle keväistä!
Pyhä ei kiellä pyytämästä, Sapatti samoamasta; Aina antoi armoluoja, Lupasi hyvä Jumala, Pyhänäki pyytäjälle, Arkena anelijalle. Hyv' on olla hympyrällä, Lysti lyngällä eleä Kyllä lynkä linnun saapi, Kampura kalan vetävi; Ei sitä sotahan vieä, Ei tahota tappeluhun. Minun lauloa pitäisi.
Tämmöistä huolenpitoa, hellyyttä en ollut koskaan nauttinut, ja sitä sain nyt juuri osakseni kun olin kotoani ajettu, turvatonna kuin linnun poika avarassa ilmassa. Minä aikamies olisin voinut ruveta onnesta itkemään. »No nythän kelpaa lähteä», sanoi Mari tultuaan ja katseltuaan minua. »Kengät ovat huononlaiset, vaan eipähän yksi kolo komeassa haittaa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät