Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Katsokaa minuun, nyt olen minä niinkuin haaksirikkoon joutunut mies laivahylyllä. Rouva Linde. Apu lienee lähellä. Krogstad. Se oli lähellä; mutta silloin tulitte te ja astuitte väliin. Rouva Linde. Tietämättäni, Krogstad. Vasta tänäpänä sain sen tietää, että minä tulen teidän sijaanne Pankkiin. Krogstad. Minä uskon teitä, kun sen sanotte. Mutta nyt, kun sen tiedätte, ettekö sittenkään peräy?
Ei ollut helppoa päästä liikkeelle, sen voit arvata, Iivar oli juuri syntynyt silloin. Mutta lähteä meidän tietysti täytyi. Oh, se oli eriskummaisen kaunis matka. Ja se pelasti Torvaldin hengen. Mutta se maksoi hirveän paljon rahaa, Kristiina. Rouva Linde. Sen saatan kyllä arvata. Nora. Kaksitoista sataa specie-riksiä se maksoi. Neljätuhatta kahdeksan sataa kruunua. Se on iso summa se.
Niin menemme ehkä yhdessä kadun poikki. Rouva Linde. Oh, mitäs sinä ajatteletkaan! Hyvästi, armas Nora, ja kiitoksia kaikesta. Nora. Hyvästi siksi aikaa. Niin, tän'iltana tietysti tulet jälleen. Ja tekin, tohtori Rank. Mitä? Jos jaksatte? Oh, sen kyllä teette; ottakaa, vain hyvästi päällenne. Nora. Siinä ne ovat! Siinä ne ovat! Nora. Tulkaa sisään; tulkaa sisään! Eivätkö ole kauniita! Rank.
Rouva Linde katsahti ympärilleen, "hän näkyy pyrkivän vankihuoneesen." "Tätiseni, älä puhu niin ääneen!" Maria oli kalpea. "Ihminen päättää, mutta Jumala säätää," lisäsi hän hiljemmin. "Mahtanee tuntua tyydyttävältä pelastaa sellainen lapsi", sanoi Juho innolla.
Sinäkös se todellakin olet? Rouva Linde. Niin, minä se olen. Nora. Kristiina! Ja minä kun en alussa tuntenut sinua! Vaan miten minä olisin voinutkaan Kuinka sinä olet muuttunut, Kristiina! Rouva Linde. Niin, muuttunut olen kyllä. Yhdeksän kymmenen pitkää vuotta Nora. Onko niin pitkä aika jo kulunut siitä kun viimein näimme toinen toisemme? Niin, niinpä taitaa olla.
Nora, kuka se mies oli? Nora. Oli eräs asianajaja Krogstad. Rouva Linde. Se oli siis todellakin hän. Nora. Tunnetko häntä? Rouva Linde. Olen tuntenut häntä vuosikausia sitten. Hän oli yhteen aikaan asianajajana meidän seuduilla. Nora. Niin, se on totta se. Rouva Linde. Kuinka hän oli muuttunut. Nora. Hänellä on ollut hyvin onneton avioelämä. Rouva Linde. Onhan hän nyt leski? Nora.
Rouva Linde pudisteli hymyillen päätään, Maria katsahti alas; itkikö hän? "Saanko astua pois tässä", pyysi Juho tienhaarassa, "kiitos kyydistä, herra kapteeni!" Hän astui vaunujen luo: "Mitä on tapahtunut?" hän kääntyi Marian puoleen. "Oi minähän vaan olin kadottanut jotakin ja pyysin saada astua pois, sitä hakemaan; mutta tätini oli kyllä oikeassa, varmaan en kuitenkaan olisi sitä löytänyt."
Minä en ollenkaan käsitä puhettasi. Rouva Linde.
Kas tässä on puku; sen Torvald teetti minulle tuolla Italiassa. Vaan nyt se on kaikki hajallaan, enkä tiedä Rouva Linde. Noh, sen me pian saamme kuntoon; eihän siitä ole muu kuin ripsut sieltä täältä vähän ratkenneet. Onko neulaa ja lankaa? Kas niin, tässähän on kaikki, mitä tarvitsemme. Nora. Voi kuinka sinä olet kiltti.
Oi, Kristiina, usko minua, minä aioin monta kertaa kirjoittaa sinulle siihen aikaan; vaan yhä lykkäsin minä sen toistaiseksi ja yhä tuli sille jotakin estettä. Rouva Linde. Armas Nora, sen minä käsitän aivan hyvin. Nora. Ei, se oli pahasti minulta, Kristiina. Voi, sinua raukkaa, mitä kaikkea oletkin saanut kokea. Ja eihän hän jättänyt sinulle mitään, millä elää? Rouva Linde. Ei. Nora.
Päivän Sana
Muut Etsivät