Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Ei ollut muuta valittavana silloin. Krogstad. No, entäs sitten? Rouva Linde. Krogstad, jospa nyt me kaksi haaksirikkoon joutunutta voisimme tulla toinen toisensa luokse. Krogstad. Mitäs sanottekaan? Rouva Linde. Kaksi samalla laivahylyllä tulevat aina paremmin toimeen kuin kumpainenkin heistä yksinään omallaan. Krogstad. Kristiina. Rouva Linde. Minkätähden luulette minun tulleeni tänne kaupunkiin?
Vaan se on totta: minä olen sekä ylpeä että iloinen, kun ajattelen, että minulle oli suotu tehdä äitini loppuijän senkin verran huolettomaksi. Nora. Ja olet myös ylpeä, kun ajattelet, mitä olet tehnyt veljiesi eduksi. Rouva Linde. Siihen, näyttää minusta, on minulla syytä. Nora. Niin minustakin. Mutta nyt saat kuulla jotakin, Kristiina. Minullakin on jotain, josta saatan olla ylpeä ja iloinen.
Nyt ei minun huoli istua tässä yksinäni ikävissäni; ja sinun ei tarvitse vaivata sulosilmiäsi eikä pieniä, hienoja kätösiäsi Sepä oli ikävätä. Helmer. Visiiteillä kävijöille minä en ole kotona; muista se. Nora. Anna hänen tulla sisään. Helmer. Menikö hän suoraan minun kamariini? Sisäpiika. Niin, hän meni sinne. Rouva Linde. Sinä et taida tuntea minua enää. Nora. Kristiina!
Varmaankin joku vaimoni lapsuudenystävistä? Rouva Linde. Niin, me olemme tuttavia lapsuuden ajoista. Nora. Ja voitkos ajatella sitä, nyt on hän tehnyt tuon pitkän matkan tänne saadaksensa puhutella sinua. Helmer. Mitä se tietää? Rouva Linde. Niin, eipä oikeastaan Nora.
Mutta usein se tuntui minusta kyllä raskaalta, Kristiina, sillä ompa kumminkin hauskaa käydä hienoissa vaatteissa. Eikö niin? Rouva Linde. On mar kyllä. Nora. No, onpa minulla ollut vielä muitakin tulolähteitä. Viime talvena oli minulla onni saada koko kasan puhtaaksi kirjoitettavia. Niin suljin minä itseni kamariin ja kirjoitin joka ilta myöhään yöhön asti. Ah, minä olin usein uupua väsymyksestä.
Se kummahan tuo onkin, joka nyt on tapahtuva. Rouva Linde. Se kummako? Nora. Niin, se kumma. Mutta se on niin kauheata, Kristiina; se ei saa tapahtua, ei millään muotoa ikinä. Rouva Linde. Minä menen paikalla Krogstad'in puheille. Nora.
Eikä yhtään lasta? Rouva Linde. Ei. Nora. Ei mitään siis? Rouva Linde. Eipä suruakaan eikä kaipausta, joka mieltä kalvaisi. Rouva Linde. Nora. Niin peräti yksinäsi. Kuinka se mahtaa olla kauhean raskasta sinulle. Minulla on kolme kaunista lasta. Niin, nyt et saa heitä nähdä, sillä he ovat ulkona piijan kanssa. Vaan kerro minulle nyt kaikki Rouva Linde. Ei, ei, ei, kerro mieluummin sinä. Nora.
Tanssi on loppunut; me emme voi olla turvallisina hetkeäkään enää. Krogstad. Minä odotan teitä tuolla alhaalla. Rouva Linde. Niin, tehkää se; saattakaa minua portilleni asti. Krogstad. Näin sanomattoman onnellinen en ole koskaan ennen ollut. Rouva Linde. Niin, mikä käänne! Ihmisiä, joita varten on työtä tekeminen, joita varten on eläminen; koti, johon saatan tuottaa iloa ja hauskuutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät