Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Olin aikonut saada häntä osalliseksi salaisuuteeni ja pyytää häntä olla mitään ilmoittamatta. Vaan kun hän makasi niin sairaana . Sen parempi, sitä ei ollutkaan tarpeen. Rouva Linde. Ja etkös sittemmin koskaan ole uskonut asiata miehellesi? Nora. Ei, Jumala varjelkoon, kuinka sinä voit semmoista ajatella? Hän, joka on niin ankara siinä asiassa.
Olen minäkin tuntenut häntä kerran. Nora. Sen tiedän. Krogstad. Vai niin? Te tunnette sen asian. Sitä kyllä luulinkin. No, niin tahdon kysyä teiltä suoraan: saako rouva Linde jonku paikan Osakepankissa? Nora. Kuinka te uskallatte urkkia sitä minulta, herra Krogstad, te, joka olette minun mieheni käskyn-alaisia? Vaan koska kysytte, niin voitte saada sen tietää: Niin, rouva Linde saa paikan.
Oliko siinä mitään muuta ymmärtämistä, kuin se, mikä on niin tavallista maailmassa? Sydämmetön nainen antaa miehelle rukkaset kun hänelle tarjoutuu jotakin edullisempaa. Rouva Linde. Luuletteko, että minä olen niin aivan ilman sydämmettä? Ja luuletteko, että minä helpolla sydämmellä rikoin välimme? Krogstad. Ettekö sitä? Rouva Linde. Krogstad, oletteko todellakin uskoneet sitä? Krogstad.
Jätä se asia minun huolekseni; minä panen asian alkuun niin hienosti, niin hienosti, keksin jotakin rakkahaista, joka on oikein mieliksi hänelle. Oh, minä tahdon niin sydämmellisen kernaasti olla sinulle avullisna. Rouva Linde. Kuinka kauniisti on sinulta tehty, Nora, että niin harrastat minun asiatani, kahta kauniimmasti sinulta, joka itse niin vähän tunnet elämän tuskaa ja vaivaa. Nora.
Rouva Linde. Sitä en epäile. Vaan mitä sinä tarkoitat? Nora. Puhu hiljaan. Ajatteles, jos Torvald kuulisi sen! Sitä hänen ei pidä saada millään muotoa ; sitä älköön kukaan saako tietää, Kristiina; ei kukaan paitse sinua. Rouva Linde. Mutta mikä se sitten on? Nora. Minä se olen, joka olen pelastanut Torvaldin kuolemasta. Rouva Linde. Pelastanut ? Millä tavoin pelastanut? Nora.
Tästälähin saatamme elää peräti toisin kuin ennen aivan niin kuin tahdomme. Oi, Kristiina, kuinka minä tunnen itseni keveäksi ja onnelliseksi! Niin, ompa kumminkin hauskaa, kun on oikein paljon rahoja eikä ollenkaan huolia. Eikö niin? Rouva Linde. Niin, ainakin mahtaa olla hauskaa, kun saa mikä on tarpeellisinta. Nora. Ei, ei ainoastaan tarpeellisinta, vaan oikein, oikein paljon rahoja!
Niin; olihan meillä rahat; ja lääkärit kiiruhtivat matkaamme. Niin läksimme kuukautta myöhemmin. Rouva Linde. Ja miehesi tuli aivan terveenä takaisin. Nora. Terveenä kuin tervakanto. Rouva Linde. Mutta tohtori? Nora. Kuinka? Rouva Linde. Olipa minusta kuin piika olisi sanonut tohtoriksi sitä herraa, joka tuli tänne samalla kertaa kuin minäkin. Nora.
"Ette suinkaan! Olette aivan liiaksi kohtelias. Maria!" "Väärin minut ymmärrätte, herra Linde", Juho puhui vakaasti, "vaan säästääkseni nuorelta neidiltä muutaman askelen, tarjouduin menemään."
Ei, alota sinä. Tänään en tahdo olla itsekäs. Tänään tahdon ajatella vain sinun asioitasi. Vaan yhden asian sanon sinulle kumminkin. Tiedätkös, mikä suuri onni on kohdannut meitä näinä päivinä? Rouva Linde. En. Mikä se on? Nora. Ajatteleppas, mieheni on tullut tirehtöriksi osakepankkiin! Rouva Linde. Miehesikö? No, mikä onni ! Nora. Niin, sanomaton!
Neljä tuhatta kahdeksan sataa kruunua. Mitäs siihen sanot? Rouva Linde. Mutta, Nora, kuinka se oli mahdollista? Olitko voittanut arpajaisissa? Rouva Linde. Mutta mistä sinä sitten otit ne? Rouva Linde. Sillä lainatahan et niitä voinut. Nora. Vai niin? Miksikä ei sitä? Rouva Linde. Ei, eihän vaimo voi lainata ilman miehensä suostumusta. Rouva Linde. Mutta, Nora, minä en ollenkaan ymmärrä Nora.
Päivän Sana
Muut Etsivät