Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Minä kävin täällä joka päivä odotellen pikku Iivarin syntymistä. Ja lisäksi oli minulla kuolemantaudissa oleva Torvald-raukkani hoidettavana. Armas, kiltti isäni! Minä en enää saanut nähdä häntä, Kristiina. Oi, se on raskainta mitä olen kokenut sittepäivin kun naiduksi tulin. Rouva Linde. Tiedän sinun rakastaneesi häntä paljon. Vaan sitten läksitten Italiaan? Nora.
Oi, loruja! että hän nyt oli kuollut ja kun hänen testamenttinsa avattiin, niin siinä seisoi suurilla kirjaimilla: "Kaikki minun rahani ovat heti maksettavat rakastettavalle rouva Nora Helmerille". Rouva Linde. Mutta armas Nora, mikä herra se oli? Nora. Herrainen aika, etkös voi sitä ymmärtää?
Krogstad. Olisitteko muistaneet minua? Rouva Linde. Minun tulee tehdä työtä, jos mielin elää. Koko ikäni, niin kauas kuin saatan muistaa, olen minä työtä tehnyt, ja se on ollut mun paras ja ainoa iloni. Mutta nyt olen minä ypöyksinäni maailmassa, niin kauhean tyhjänä ja hyljättynä. Tehdä työtä omaksi eduksi, siitä ei ole mitään iloa.
Ensi-aikoina tuli hän ikään kuin mustasukkaiseksi, jos vaan satuin mainitsemaan jonkun teistä rakkaista tuolla kotona. Sentähden jätin teidät tietysti mainitsematta. Mutta tohtori Rank'in kanssa puhelen usein semmoisista asioista, sillä hän, näetsä, mielellään niitä kuultelee. Rouva Linde. Kuuleppas, Nora; sinä olet monin suhtein vielä aivan lapsi.
Rouva Linde.
Lopun tulee aina olla vaikuttavainen, rouva Linde; vaan sitä minun on mahdotonta saada Noran käsittämään. Puuh, kun täällä on lämmin. Pimeähän siellä on. No niin; tietysti. Nora. Rouva Linde. Nora. Entäs sitten ? Rouva Linde. Nora, sano kaikkityyni miehellesi. Nora. Rouva Linde. Sinun ei huoli peljätä mitään Krogstadin puolelta; mutta puhua sinun pitää. Nora. Minä en puhu. Rouva Linde.
Sampanja-pidot aamun valkenemiseen asti. Ole nyt taas pieni leivolintuseni, niinkuin tapasi on. Nora. Hyvä, hyvä, siksi kyllä tulen. Mutta meneppäs sisään ennalta; ja te myös, tohtori Rank. Kristiina, auta sinä minua, että taas saan tukkani laitokseen. Helmer. Vielä vai, veikkonen. Ei siinä ole muuta, paitsi tuota lapsimaista pelkoa, josta sinulle puhuin. Nora. No!? Rouva Linde. Lähtenyt maalle.
Kerroinhan minä sinulle matkastamme Italiaan. Torvald ei olisi voinut jäädä eloon, jos hän ei olisi päässyt sinne Rouva Linde. No niin; isäsi antoi teille rahat, jotka siihen tarvittiin Rouva Linde. Mutta ? Nora. Pappa ei antanut meille äyriäkään. Minä se olin, joka rahat hankin. Rouva Linde. Sinäkö? koko tuon ison summan? Nora. Kaksitoista sataa specieriksiä.
Nora. Sen näin jo silmistäsi. Rouva Linde. Hän tulee kotiin huomenna illalla. Minä jätin hänelle pienen kirjeen. Nora. Sitä ei olisi pitänyt tehdä.
No, silloin on hyvin mahdollista että minä voin hankkia teille paikan Helmer. Te olette tulleet onnelliseen hetkeen, rouva Rouva Linde. Oi; kuinka saatan minä kiittää teitä Helmer. Sitä ei ole tarvis. Rank. Odota; minä tulen sinun kanssasi. Nora.
Päivän Sana
Muut Etsivät