Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025


Terveet tyytykööt kauniisti siihen, että saavat seisoa ulkopuolella. Rouva Linde. Sairaatpa ne kumminkin enimmin tarvitsevat tulla sisäänsuljetuiksi. Rank. Se katsantotapa se tekee yhteiskunnan sairashuoneeksi. Nora. Rank. Miksi nauratte sille? Tiedättekö oikein, mitä yhteiskunta on? Nora. Mitä huolin minä tuosta ikävästä yhteiskunnasta? Minä nauroin peräti toiselle asialle sanomattoman hauskalle.

Niin, miks' eivät sitä tekisi? Krogstad. No niin, miks'ei. Rouva Linde. Niin, Krogstad, puhukaamme nyt keskenämme. Krogstad. Onko meillä kahdella vielä mitään puhuteltavaa keskenämme? Rouva Linde. Meillä on keskenämme paljon puhumista. Krogstad. Sitä en olisi uskonut. Rouva Linde. Ette, sillä te ette ole milloinkaan ymmärtäneet minua oikein. Krogstad.

Monen lapsen kanssa. Kas niin; nyt se palaa. Rouva Linde. Hänellä sanotaan olevan monenlaisia asioita toimena? Nora. Vai niin? Saattaa olla; minä en ollenkaan tiedä . Mutta älkäämme ajatelko asioita, ne ovat niin ikäviä. Oh; suokaa anteeksi; minä häiritsen näenmä täälläkin. Nora. Ei, ei suinkaan. Rouva Linde. Rank. No mutta. Nimi, jota usein kuulee tässä talossa.

Krogstad; joka kerran on myönyt itsensä toisten tähden, hän ei tee sitä enää toistamiseen. Krogstad. Tahdon pyytää kirjettäni takaisin. Rouva Linde. Ei, älkää. Krogstad. No tietysti; minä odotan täällä kunnes Helmer tulee alas; minä sanon hänelle, että hänen tulee antaa minulle kirjeeni takaisin, että se koskee ainoastaan minun ylössanomistani, että hänen ei pidä lukea sitä Rouva Linde.

"Me kaksi kumminkaan emme ole olleet sokeat, oi, hyvä rouva Linde, on sanomattoman naurettavaa nähdä niin hämmästyneet kasvot kuin teidän tällä hetkellä." Hän purskahti nauruun. "

Hän sanoi minua kevytmieliseksi, ja että hänen velvollisuutensa aviomiehenä oli vastustella minun elkiäni ja oikkujani joksi hän muistaakseni nimitti sitä. Niin, niin, ajattelin minä, pelastettava sinä kumminkin olet; ja silloin ryhdyin minä toimiin Rouva Linde. Ja eikö miehesi saanut isältäsi tietää, ett'eivät rahat tulleetkaan häneltä? Nora. Ei, ei koskaan. Pappa kuoli juuri niinä päivinä.

Kuolema oli tosin levitellyt sen piiriin suurta hävitystä ja aina kylvänyt vanhuuden lunta jälkeenjääneiden kutreihin, mutta Lorentz von der Linde ja veljekset Horn seisoivat vieläkin ikäänkuin mahtavina pylväinä jätteiden keskellä, ja joukko nautinnonhaluista nuorisoa oli kerääntynyt näiden huvittelijavanhusten ympärille, samalla tavalla kuin Ateenan nuoriso muinoin kokoontui epikurolaisten filosofien ympärille.

Minä en ole puhunut sinulle siitä suuresta asiasta. Rouva Linde. Mikä suuri asia? Mitäs tarkoitat. Nora. Sinä ylenkatsot minua peräti, Kristiina; vaan sitä sinun ei pitäisi tehdä. Olet kai ylpeä siitä, ettäs niin raskaasti ja kauvan olet tehnyt työtä äitisi puolesta. Rouva Linde. Minä kyllä en ylenkatso ketään.

"Katteini Linde", kuului vastaus, "on hyvänsävyinen kunnon ukko. Talon sai hän rouvansa kautta ja otti silloin eron armeijasta. Sinne olisi sinun mentävä, Juho, katsomaan uuden puutarhan istutuksia. Jos ihailet kääpiömäisiä omena- ja perunapuita, tavattoman pitkine oksineen, saatat olla varmana hänen suosiostaan.

Nora, Krogstad se on antanut sinulle rahat lainaksi! Nora. Niin; ja nyt saa Torvald tietää kaikki. Rouva Linde. Usko minua, Nora, se on parasta teille kummallekin. Nora. Siinä on pahempaa, kuin mitä sinä tiedät. Olen kirjoittanut väärän nimen Rouva Linde. Mutta Herran tähden ? Nora. Sen vaan tahdon nyt sanoa sinulle, Kristiina, että sinun pitää olla minun todistajani. Rouva Linde.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät