Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
"Mitä?!" "Rikkinen se on, teidän palvelukseksenne. Entäs teidän?" "Nikkinen." "Mitä?!" "Nikkinen se on, teidän palveluksenne." Ja kaksi -ikkistä katselivat toisiinsa tarkasti. "No, koira vieköön, sinäkös se olet?" huudahti viimein Rikkinen. "Ihan oikein, mutta jollet sinäkin ole sinä, niin annan sormen kädestäni!" "Ystäväni armas!" "Oma viljon veljyeni!" Ja kaksi -ikkistä syleilivät toisiaan.
"Mitä hyvää heillä siitä olisi, että Jussilalle menisin, miksikä he minulle punaisen peiton antaisivat?" "No heh ei, sinäkös nyt kummia mietit, minähän aineen antaisin, mutta pappilassa ommeltaisiin". "Sen kyllä tekevät, vaikka Jaakollekkin menen, kuten menenkin". "Siitä asiasta saamme vielä jutella. Eihän tuo niin aivan varmaa lienekkään, mutta toimita tupaan ruoka, jotta päivälliselle pääsemme".
Vanha palveluspiika istui kyökissä valkeettoman piisin vieressä ja piteli esiliinaansa silmillään, ja kun nuori mies meni ohitse, sanoi piika niiskuttaen: "sinäkös se olet, Lents? Jumalan terve!"
"Sinä kanalja!" huusi pormestari ja löi Sitnikow'in paperikääryllä pojan paksuvillaiseen tukkaan. Hän kääntyi ympärinsä. "Mitä vasten?" "Sinäkös sen vaasin olet särkenyt, sen kanalja?" tiuskasi pormestari ja rypisti jo kulmakarvojansa. "Kyllä minä tunnen sinut, sinä olet se Römpön Taavetti." Poika parka purskahti itkemään. "Enhän minä ole mitään särkenyt!
Ei huoli vaan ajatella. Annas kun harjaan käsiturvaani. Sieviä sormikkaita, sieviä sormikkaita! Pois se mielestä, pois se mielestä! Nora. Ah, sinäkös se olet, Kristiina? Eihän vaan liene ketään muuta tuolla ulkona? Voi, kuinka hauska, ettäs tulit. Rouva Linde. Kuulin sinun käyneesi ylhäällä minua kysymässä. Nora. Niin, pistäysinpä sivumennessäni. Minä tarvitsisin hiukan sinun apuasi.
Sinäkös se todellakin olet? Rouva Linde. Niin, minä se olen. Nora. Kristiina! Ja minä kun en alussa tuntenut sinua! Vaan miten minä olisin voinutkaan Kuinka sinä olet muuttunut, Kristiina! Rouva Linde. Niin, muuttunut olen kyllä. Yhdeksän kymmenen pitkää vuotta Nora. Onko niin pitkä aika jo kulunut siitä kun viimein näimme toinen toisemme? Niin, niinpä taitaa olla.
"Sinäkös Harald ritari?" lausui jäykästi: "mutta tämä niska ei kanna i'estäsi". Näin sanoen hän kädellänsä sysäsi ritarin takaperin. Harald tuimasti nosti miekkansa, mutta vihainen myrinä syntyi väki-joukossa, samassa tuokiossa olivat Poutun kumppanitkin nostaneet aseensa ja seisoivat jo päämiehensä ympäri. Yhdessä joukossa lähtivät kaikki Pohjan miehet hevostensa luo ja ajoivat tiehensä.
»Mitä hyvää heillä siitä olisi, että Jussilalle menisin, miksikä he minulle punaisen peiton antaisivat?» »No heh ei, sinäkös nyt kummia mietit, minähän aineen antaisin, mutta pappilassa ommeltaisiin.» »Sen kyllä tekevät, vaikka Jaakollekin menen, kuten menenkin.» »Siitä asiasta saamme vielä jutella. Eihän tuo niin aivan varmaa lienekkään, mutta toimita tupaan ruoka, jotta päivälliselle pääsemme.»
Päivän Sana
Muut Etsivät