Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Mielestä haihtui alakuloisuus melkein jäljettömiin, kun Aappo tapasi Latun Liisan joka ensin kummaili Aappoa ja sitte kysellä alkoi aasta ööhön koko Aapon kohtalon. Ja lopuksi hän ei antanut elävää rauhaa Aapolle, ennen kuin tämä lähti näyttelemään itseään muillekin tytöille.
Emäntä oli ääneti, mutta sydämensä oli raskas, ja väkisin koetti hän unohtaa erästä mietettä, joka yhä ja yhä jälleen vaivasi häntä. Niin meni aamupäivä ohitse, iltapäivä ja ehtoo tuli, mutta Ojamylläriä ei kuulunut eikä näkynyt. Liisan sydämeen nousi hirmu. Missä voi Antti niin kauan viipyä?
Ja kun hänellä nyt oli terveempi hetki, tahtoi hän määrätä Liisan hoitamaan taloutta hänen sairautensa ajaksi. Hän sanoi kuinka se ja se oli tehtävä talon tavan mukaan. Lauri istui äänetönnä ja vakaana, ja kuunteli tarkasti emännän sanoja. Hänkin katsoi soveliaaksi, että Liisa sai talon emännyyden huostaansa, ja oli mielissään, että emäntä itse niin sääsi.
Miihkali seisoi hämillään. »Meidän täytyy ... pitäisi ... se on ... auta häntä, Elina, minä en voi.» Hän istuutui etemmäksi muista ja itkeä nyyhki kuin lapsi. Elina juoksi kellariin ja palasi heti Maija Liisan ja miesten kanssa, sanoen: »Tuossa hän on. Meidän pitää koettaa saada hänet henkiin.» »No, johan minä sanoin», vastasi Maija Liisa. »Kuka käski hänen mennä yksin Anteron kanssa.
Hänen äänensä soinnahti niin vanhalta ja kärsineeltä hänen noin sanoessaan, että Johannes siinä silmänräpäyksessä tunsi hänen suhteensa sulaa inhimillistä sääliä ja osan-ottoa. Oliko Liisan tosiaankin noin vaikea olla? Mutta siinä tapauksessahan hän oli sokea julmuri, kun ei ollut ennen huomannut sitä. Minun kanssani? hän kysyi tekopyhästi. Ei, vastasi Liisa vakavasti, mutta ennen sinua!
No tässäpä tää on itsekin ... tää Pentti Akkimus, ja tää siltavouti joutaa tehdä kauppakirjat... Ka joutaa!... Nyt saa siis tämä jokiranta mennä jotta heilahtaa! Kirjoita jotta tuhatyksisata markkaa hintaa ja Myrkyn harjakkaat. Perhana... Nyt taitaa taas ottaa olkileipä! Luovutan ... vuokraan ranta-alueen Pentti Anna Liisan pojalle Myllärille.
Asettaa lasin pois ja heittää pulverin kädestään. Katsoo kelloaan. Kohauttaa olkaansa. VANHA-LIISA tuo teekyökin, asettaa pöydälle, menee. TYYNI LEANDER tulee kohta Liisan jäljessä. LEONTJEV iloisesti: Aa, tsheikú? éto moozhno. TYYNI LEANDER. Suokaa anteeksi, herra Leontjev. Saanko tarjota teetä? LEONTJEV. Suurkiitost, suurkiitost, a Antón Antónovitsh?
Omituinen varjo juoksi kuistin sillalla, joka ei semmoista ties kuinka pitkään ollut tuntenut, ja ovi vinkui surullisesti, kunnes sen sävel sulkeutuessa kohosi korkeaksi ja loppui kimakasti kiljahtaen. Silloin painui ensi kerran Liisan pää, ja hillitön itku kuului kulkevan eteisestä tupaan.
Siellä oli pieni joukko nuoria naisia, kaikki eloisia ja puheliaita, ja noiden eri äänien joukosta eroitti hän selvästi Liisan helakan äänen. Se kuuluu liian kauniilta, ollakseen totta, kuuli hän Liisan sanovan. Vaikkapa, mutta sinun täytyy toki uskoa minua kuului toinen ääni sanovan.
Ei, kyllä he nyt sen ymmärtävät, etteivät ne heitä varten ole rautatiet ja muut semmoiset ... hulluja he olivat ja lapsekkaita, kun tänne lähtivät... Ja jos vielä eivät olisi ajamaan lähteneet ... olisivat edes tyytyneet siihen, että syrjästä katselivat ... niin jo olisivat kohta kotona ... vaan nyt, milloinhan lienevätkään?... Sohisten satoi vettä synkkään metsään kahden puolen tietä, ja raskaasti tuuli ... ja virtanaan valui sitä vaatteiden laskoksissa ja läpikin tunki ... tuli sitä hatun lierin yli Matin silmille ja märän hameen läpi tippui Liisan niskaan...
Päivän Sana
Muut Etsivät