Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Vaan et vanhaksikaan sinä moittisi häntä, jos oisit nähnyt vain miten hän kevykäisenä riens mua vastaan, hellänä naurussa suin sekä lempein loistavin silmin, silt' ei näytä se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.
Kuningas saneli tämän liikutuksesta ja surusta vapisevalla äänellä. Leirin ulkopuolella olevat suuret joukot puhelivat matalalla äänellä, ja naiset seisoivat sormet huulillaan ja katselivat Stanleytä lempein, surullisin silmin. Salakapina. Pelastus hengenvaarasta. Kaikki olivat kauhistuksissaan hirveästä tapaturmasta ja ajattelivat pelolla virtaa.
MAUNO. Mun tyttäreni, minä kummastun. Kuin päivä katsantosi säteilee, Kun murheen muotoa mä varroin sulta. Sä olet iloinen? ELMA. Näin koska murhe Tääll' ilon vaatteukseen pukeuu? MAUNO. Ei koskaan tätä tulen välkkynää Voi näyttää kasvot synkkämielisen. Mut mistä ilos! Mihin päätökseen Nyt olet tullut asiassamme? ELMA. Mun lempein voimall' uudella nyt hohtaa. Tän' yönä paljon häntä muistelin.
Avaruuteen en Ois vaihtanunna lempein pientä alaa, Vaan särkyvä on tahto ihmisen, Se jumalilta turhaan mieltään salaa; Mun ruusuin ryöstettiin mä yksin jäin, Vaan vielä kerran nuokkuin ruusun puoleen Ja vielä kerran lehvän levittäin Jäähyväisillä vaivuin tuskain huoleen. Jo päiv' on vaipunut manalaan, Yö luonnon kattavi verhollaan, Ja tähdet pilvihin hukkuvat, Ja myrskyt pauhaavat.
Mutta kun veli lempein väkivalloin veti esiin hänen ruskeakutrisen päänsä piilosta ja hän vihdoinkin tunsi tuon rakkaan äänen, jota ei pitkään aikaan ollut kuullut, silloin säteilivät Veran silmät niinkuin hänen äitinsä silmät olivat säteilleet hänen nuorena ollessaan, eikä kestänyt kauan, ennenkuin hän lensi ylös vuoteesta ja kavahti, väliin nauraen, väliin itkien, rakkaan veljensä kaulaan.
Samassa myös Vellamokin, veden ehtoisa emäntä, nosti sinilakkista päätään aallon alta. Vellamon silmät kohta kiintyivät poikaseen, joka hymysuin ja punaposkisena istui Ahti-kuninkaan käsivarrella, nojautuen hänen hartevata olkapäätään vasten. Lempein silmin katseli veden hyvä-luontoinen emäntä tätä kaunista ihmislasta ja lähestyi häntä avoimin sylin.
Totiset näin ma täällä miehet, katseet vakaiset, kasvot arvo-valtahiset; he harvoin haastoivat, mut äänin lempein. Siirryimme laitaan nurmen nuoren, siinä ol' avoin, korkea ja kirkas kumpu, min päältä nähdä heidät kaikki saattoi. Edessä aivan, kedoll' armahalla, minulle näytettiin ne suuret sielut, joit' iloni on olla nähnyt kerran.
Ja siitä Sua kiittää tahtoisin, kun kohtasin ma naisen, toverin, mi minuun katsoi silmin syyttävin, mut sentään anteeks-antavaisin, lempein. En muista enää, mitä tunsinkaan, vain että itkin kauan katkeraan ma kukkeutta, kuihtumusta maan, jonk' olet itse olomuoto hempein.
LEONORA. Jos oikein ymmärtää hän, mielellään tuon varjon jakaakin hän miehen kanssa, mi haasteluin ja lempein soinnuin hälle työn huojentaa ja levon sulostuttaa. Puu leveän luo varjon, ystäväni, ja sopu molemmille tilaa suo. ANTONIO. On turhaa horjuvaisin vertauksin, Eleonora, meidän leikitellä. Maailman hyvyydestä paljonkin osaksi toisen mielellään voi suoda.
Hän saattaisi hallita; mutta hän on luopunut oikeudestaan poikansa eduksi, niin suuresti hän tätä rakastaa. Ja poika sitä todella ansaitseekin. Hän on sivistynein, jaloin, uljain, sekä lempein nuori prinssi koko mailmassa. Ja niin kaunis sitten! Hän on äitinsä ilmikuva.
Päivän Sana
Muut Etsivät