Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Näät sinne aina keräytyy ne, jotka ei suistu raisun Akeronin rantaan.» Ma hälle: »Vienyt laki uus jos sulta ei muistoa ja ääntä laulun lempeen, mi mieltäni niin usein viihdytteli, suvaitse virkistää taas sieluani, mi tänne tullut ruumihinsa raskaan keralla on ja uuvuksissa ihan.» Rakkaus, mi hengessäni haastelevi, noin alkoi laulun hän niin suloisesti, se että vielä sisälläin nyt soipi.
Tuo tähti kaunis, joka lempeen lietsoo, hymyhyn hurmas idän ääret kaikki, Kalojen tähtimerkin kalventaen. Ma oikealle käännyin tarkastamaan etelän äärtä: tähteä näin neljä, jotk' oli nähty vain ens ihmis-aikaan. Iloitsi taivas niiden tulkinnasta. Oi, pohjan puoli, kuinka orpo olet, kun saa et nähdä moista kirkkautta!
»Näen ensin niinkuin käärmeen » »Se on nainen lempimäsi.» »Sitten niinkuin näädän päärmeen » »Hän on ylin ystäväni.» »Hälle käärme hiipii hihaan » »Syttyy nainen toiseen teistä.» »Nää en, lempeen vaiko vihaan » »Katso kaunon kyyneleistä!»
Minä huomasin päivän kuluessa, että näin oli asian laita: Miss Mills oli ollut onneton rakkaudessaan ja luultiin paenneen mailmasta katkerasti kootulla kokemuksellansa, vaikka yhä ottavan tyvenesti osaa nuoruuden eheään toivoon ja lempeen. Mutta nyt tuli Mr. Spenlow ulos asunnosta, ja Dora meni hänen luoksensa, sanoen: "katso, isä, niin ihania kukkia!"
Se luonnollista on, siis oikeata, Kun oikeaa on kaikki luonnollinen. OMRI. Vaan himo hillitön ja villi ei. NERGAL. Käy hiusta halkomaan ja vedä raja Niin tarkka, ettei lempeen koske himo. OMRI. Sit' enin kummeksin, ett' itse mestar', Niin ennen luja, mallivakava, Tuoll' esiripun takana myös eksyi, Ja viinin luona soisin pettyneeni Hyväili naista, tuota äärimmäistä.
Näin mä vuoret kuni sinihattaraiset Kohoaavan kuverjaina; vuorten kyljil Tuolla täällä yrtti viherjäinen kasvoi, Tummanviherjäinen taivaanyrtti. Mutta huomaa mikä ihanainen loiste! Huomaa: yrtin lempeen lehden päärmehistä Kultavalo sädehtien yössä paistoi Kirkkahaasti vuoren hämäräisel pohjal. Valo armas kesä-yöseen valjus päiväs!
Meri vastaa valon lempeen, lämpenee siitä ja hymyilee sille viattomana, puhtoisena, kuni vakahinen lapsi armaalle äidille kehdossansa.
Kuin läpi lasin kuultavan ja kirkkaan tai vetten välkkyväin ja hiljaisien, mut ei niin syväin, ettei pohja paistais, näkyvät kasvojemme ääriviivat niin vienot, ettei valko-otsan helmi nopeemmin satu meille silmäterään; niin näin ma hahmoja, ne haastaa tahtoi, ja minä jouduin harhaan vastakkaiseen kuin poika tuo, min lähde loitsi lempeen.
Välillä Tiberin ja Arnon vuori on jylhä, siinä viimeks vihki Kristus haavoilla hänet kaksivuotisilla. Kun tää, mi hänet valikoi niin hyvään, pois kutsui hänet saamaan Taivaan palkkaa, jonk' oli ansainnut hän nöyryydellään, hän perinnöksi oikeaksi jätti rakastamansa naisen veljillensä, kehottain heitä lempeen uskolliseen.
Sun silmäs, joka puhuu taivaan kieltä Ja jonk' on suhteen mailma voimaton, Mun vietellyt on valanehdon tieltä. Sun tähtes rikon, sekö rikost' on? Pois naiset kielsin, mutta sinä vainen Oot jumalatar, sua en kieltää saa; Ei taivaan lempeen koske vala mainen; Sun armos synnistä mun puhdistaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät