Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Ma uhmaan yötä Orkuksen ja kateen silmän taikaa, ma lemmin Moiraa mainehen ja kuolon yhtäaikaa! Emme me taistele vaimojen vuoksi vaimomme kulkevat vierailla teillä. Emme me taistele lastemme vuoksi oudot on uskot ja aattehet heillä. Emme me kodin vuoks vuodata verta sammale peittää sen rauniot kerta. Emme me kultaa ja saalista halaa aika sen ruosteen kuonalla valaa.
Jos vielä mä kanssasi yhtyä saan Sekä istua taas sylityksin, Niin suutelen ääneti silmääs Sun, Ja Sa kuulet vain, miten rintani mun Lyö sulle, ja Sullen yksin: Kotilieteni Sie hyvä haltiatar, Sinä mieleni yksinvaltiatar, Sua lemmin! P
Valssin sävelet kaikuivat myöskin Aleksin korvissa, mutta hänen huulensa olivat ummessa, kuitenkin liitti hänen sydämensä toverien lauluun vähän väliä nuo itsepintaisesti hänen mieleensä sattuneet sanat: »voi, kuinka sinua lemmin!» METS
Minäkin häntä lemmin; En suoraan himosta, vaikk' ehkä voisin Ma synnin niinkin suuren päällen' ottaa, Vaan kostoani ravitakseni: Ma varon, näät, ett' irstas mauri tuo On tarhassani käynyt, ja se aatos Kuin tuima myrkky sisuksia leikkaa. Ei mikään voi, ei saa mua tyydyttää, Siks kun on tasan pantu eukost' eukko.
CASSIUS. Sun mieltäs kysytään, jos kenenkään, Kun määrättävät ovat uudet arvot. BRUTUS. Mut malta, kunnes rauhoitamme kansan, Jonk' aivan järjiltään on pelko vienyt. Syyn sitten selvitämme, miksi minä, Jok' iskeissäni Caesaria lemmin, Tuon teon tein. ANTONIUS. Sun viisautees ma luotan.
Liioin, Maa, sinua lemmin, luontoasi, lapsiasi, vaan on aikani erota, heittää jo ikihyvästit. Kuulin kutsun kummallisen seitsentähtisen selältä, sain viestin salaperäisen kahvoilta Kalevan miekan: "Jätä huoli huomisesta, pääset illalla ilohon taakse taivahan yheksän, ylle kaaren kymmenennen!"
Mut useinkin talvissäällä On rintani heltynyt, Ma tunsin hongan, sen päällä On härmää ja hyydettä nyt, Ja hyytehen alla on pinta, Mi neulasta täynnä on, Mut neulasten alla on rinta, Ja rinta on saasteeton. Ja tätä honkaa ma lemmin, Ja lemmin sit' ainiaan, Jos pistää se, tulisemmin Sen rintaani painan vaan.
ELISABETH. Lyhemmin, muuten hyvyytesi tarjo Voi kestää kauemmin kuin itse hyvyys. RICHARD. Sydämmestäni tytärtäsi lemmin. ELISABETH. Sen äitinsäkin sydämmissään uskoo. RICHARD. Mit' uskoo? ELISABETH. Ett' tytärtäni sydämmissäs lemmit, Kuin veljiäänkin sydämmissäs lemmit, Ja siitä sydämmissäni sua kiitän.
Niin, kun minä onneton lemmin semmoista, jolta jäin... Rukkasetko? Melkeinpä niin, syystä kun olen köyhä ja hänen isänsä rikas, niin ei suotu häntä minulle. Vai niin ... kyllä ymmärrän ... kerro, kerro... Raskasta on kertoakin, lisäsi Kaarlo, mutta tahdon kuitenkin selittää sen kovan onneni pääseikkoja, joka minun mieltäni niin sanonattomasti rasittaa.
En milloinkaan! Mä taistelin ja emmin, Nyt tiedän sen: Jos heräjän ja lemmin, En sua, en! Tuo säihky silmäs tumman On tulta vain, Se tuskan tuotti kumman Mun rintahain. Oi, säde keväimellä Se toista lie, Niin vieno, armas, hellä, Mi onneen vie.
Päivän Sana
Muut Etsivät