Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Lupaa se! tiesithän Sieluuni haastaa, Jotta voin hunnun Lemmestä raastaa, Laulaa sen pyhyyttä, Ilkkuin sen saastaa! Kiitos, ma tunsin Mielesi alaa, Aavistin kyyneles, Itketyt salaa, Haavaas kun koitti he Myrkkyä valaa! Kiitos, kun nostaa Henkeni koit sa! Milloin ma murruin, Hoivasi toit sa, Vikani kaikki Anteeksi soit sa. Sain kiinni jo touvista mastopuun.
Antaos minulle vaan, kun lauluni lentää, kuohuva malja, Lalage, ja hento kukka, antaos ruusu, min hehku ja tuoksu ja loisto tuulehen haihtuu. Huomenna kuolemme, niinkuin eilen kuoli joita me lemmimme, ystävistä kauas, lemmestä kauas kalpeina varjoina käymme kuoleman maille.
Käske tänne lordi Stuart! Darnley lempii ja lemmestä voi kaikki tehdä! KUNINGATAR. Lordi STUART. Rizzio ei ole täällä? Madame! KUNINGATAR. Soikoon soitanto ja tanssi alkakoon! STUART. Heti, heti, teidän armonne! KUNINGATAR. Hanki Darnley tänne ja sano hänelle että minä pyydän ensimäistä tanssia. STUART. Kuninkaanko kanssa? KUNINGATAR. Niin. STUART. Vaan kuningas ei ole näkyvissä!
Kiro katkera, julmuus jumalien: Itse orja, ma vapautta veisailen, itse lemmetön, lemmestä laulan ma, itse tunnoton, viritän tunteita! SYD
Hänen ylenmäärin kiusautunut mielikuvituksensa luopi uusia kuvia, kuvia lemmestä ja onnesta, jota ei koskaan todellisuudessa ole ollut olemassa. Ja noiden kuvien valossa näyttävät hänen vikansa kauhistavilta, mahdottomilta sovittaa...
Mitään vastaamatta jätti kamaripalvelija hänelle kokonaisen pakan kirjeitä, joita oli saapunut pitkin aikaa kuninkaan sairauden kestäessä; siinä oli kirjeitä kaikellaisia, helliä kirjeitä, kainoja kirjeitä, tulisia kirjeitä, sanalla sanoen koko liuta pieniä, valkoisia lemmestä kuhertelevia kirjekyyhkyjä.
Taas kreetitär purppurasuu, Min hämärä kutsui karkelullen, Laulellen lemmestä lohduttuu Bakkhoksen, siimeessä sylihin tullen. Taivaalta, hiljaa mi tummenee, Tähdet jo tyyninä silmäilee, Ja lauluni ees Aalto entää sees, Mi leikkien Aegean luotoja kaulaa. Tytön polvell' on pantterin pää, Hänen katseensa päihdyttää; Mut virran kiitävän kaltahalla.
Mutta tuskin oli välikirja tehty, ennenkuin hänet käsitti vimma ja kauhistus. Hän Tykoansa muisteli ja pyhää valaansa. Mutta oliko hän pettänyt entistä sulhastansa? Te, herra, joka puhemiehen virkaa käytitte tässä asiassa, muistakaat, mitkä vastaukset häneltä saitte. Koska lemmestä hän haasteli, se Niiloa ei kosenut, ei, mutta Tykoa, hänen ystäväänsä.
Kuinka vanha on satu uskollisesta lemmestä? Sen tiedät olevan yhtä ikuisen ensimäisen uskottomuuden kanssa. Siitä hetkestä saakka, jolloin lempi ensi kerran petti, alkoivat ihmiset eroa tehdä uskollisen ja uskottoman lemmen välillä. Päivänkukka kertokoon sulle historiansa. Se on satu uskollisesta lemmestä, lemmestä, jok'ei kuolemankaan kautta loppunut, lemmestä, joka on ijankaikkinen, loppumaton.
Emme me yhtyä voi, emme myös erota saata, lempiä emme, mut emme myöskään lemmestä laata, Tehnyt olen väärin ma sulle, siitä mun sydämeni murtui, tehnyt olet väärin sa mulle, siitä mun tunteeni turtui. Sultakin kuollut on herkin. Tiedän, se on oma syyni. Menneet on onnemme keväät, eess' ikitalvi on tyyni.
Päivän Sana
Muut Etsivät