Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Nyt, pennun-syömä karhukin kun piilee, Ja leijona ja ahnas hukka nahkaans' Ei kastele, hän avopäin vaan kirmaa, Kaikk' alttiiks pannen. KENTIN KREIVI. Mut ken häll' on myötä? RITARI. Vaan narri, joka leikiks koittaa kääntää Nuo tuskat haikeat. KENTIN KREIVI. Ma teidät tunnen Ja, luottain tuttavuuteheni, teille Asian tarkin uskon.
Vaan kuin leijona Atreun poika karkasi vaunuja päin, ja he pyysivät armoa hältä: "Meit' älä surmaa, vaan ota lunnaat, Atreun poika! On taloss' Antimakhon monet kalleudet sekä aarteet, vaskea, kultaa on sekä myös vasaroitua rautaa; niist' isä lunnaat on lukemattomat antava sulle, meidät akhaijein luona kun viel' eläviksi hän kuulee."
Virkki, ja katselemaan sotaärjyinen Menelaos riensi jo kuin jalopeura, mi karkkoo pois pihatosta uupuen kamppailuun kera koirain, paimenienkin, jotk' ei sonneja suo upeoita sen rosvota siellä, vaan yön kaiken valvovat; päin yhä vain lihanahne leijona karkailee, mut turhaan, näät sitä vastaan peitset tuiskahtaa, käsin vankoin viskatut, ynnä liekkivät soihdut peljättäin pedon raivoavankin; pois vast' aamun koissa se käy, sisu kiukkua täynnä; noin nyt Patroklon sotaärjyinen Menelaos 665 jätti, mut ei halumiellä; hän pelkäsi näät jo akhaijein heittävän kauhuissaan hänet valtaan vainoajainsa.
Kuin härän uljaan lyö, punakarvan, leijona maahan, karjaa raatelemaan karatessaan sorkkuvasäärtä, härkäpä kuollessaan pedon hampaiss' ähkyvi vimmoin: lyömänä Patroklon Lykian lujakilpien päämies puuskui vimmaa vielä ja huus sotakumppaniansa: "Glaukos, urhojen oivin, nyt sinun olla on tarpeen kestävä keihäsmies sekä sankari rohkearinta. Nyt halus olkoon taisto ja tappo, jos mies olet uljas.
Peto seisoi, etukäpälä erään tumman esineen päällä, karjuen hurjasti ja ruoskien maata hännällänsä; mutta nytpä jymähti Pieter-ukon tuliputki, jymähti kuin kanuuna, ja maahan vaipui leijona, kallo lävistettynä. Mielessä epämääräinen pelko siitä, kuka uhrina olisi, riensin auttamaan hämmästymätöntä Boeria, joka veti kasvinveljeni kaatuneen pedon alta.
Oli päätetty, että molemmat ratsurit alottavat näytännön; sitten taistelevat gladiaattorit jalan, parittain, senjälkeen Glaukus ja leijona esittävät osansa tässä murhenäytelmässä, ja suurena loppukohtauksena ovat natsarealainen ja tiikeri vastakkain.
Mutta gldiatoria, vaikka hän oli voittanut, olivat nämät ponnistukset raukaisseet. Hän laskeusi alas, nojautuen käsivarttansa vastaan ja katsoen maahan päin. Hänen raskaan hengityksensä voivat katseliat istuimiltaan asti kuulla. Sillä tuossa kauheassa ottelussa oli leijona tuskin suonut hänelle hengen vuoroa, ja hän oli nyt kovasti uupunut. Mutta Romalaiset eivät koskaan tunteneet sääliä.
Nemeian metsässä Argoliissa oleskeli hirvittävä leijona, hävitellen lähiseutuja, eikä sitä saatu ammutuksi, kun kaikki nuolet kimmahtivat pois sen paksusta taljasta. Herakles otti käsin kiinni pedon ja tappoi sen vahvalla nuijansa iskulla. Taljan hän nylki ja kantoi sitä täst'edes aina voiton merkkinä. Samoin pysyi nuijakin hänen mieluisampana aseenaan.
Pitäjän leijona, kunnanlääkäri Björkman, oli varsinkin ottanut erityistehtäväkseen pitäjän neitosten ja etupäässä Agnesin huvittamisen pastorin kustannuksella. Kuinka verrattomasti hän osasi yllyttää pastoria näyttämään rakkauttaan mitä hullunkurisimmalla tavalla!
Siis jalo maine mun voittaa suo seass' iliolaisten, tai pian viuhuva peitseni sult' oman henkesi ottaa!" Vastasi vaaleva noin Menelaos tuimana tuiki: "Zeus isä! Suott' ei noin sovi miehen kerskua kuunaan! 19 Vaan niin korskea ei ole leijona, ei leopardi, metsän karjunkaan sisu silmitön ei, jota suurin ylpeys paisuttaa sekä rohkea voima ja vimma, kuin ovat korskia nuo sotikuulut Panthoon poiat.
Päivän Sana
Muut Etsivät