Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Poikia ja tyttöjä oli kokoontunut niitylle juhannusiltana. Ja silloin he päättivät valita itselleen kuninkaan, että he saisivat tehdä kaikkea, mitä he tahtoivat. Ja niin he valitsivat leijonan kuninkaakseen. Muutamat tahtoivat leijonaa ja muutamat kotkaa, mutta toiset pelkäsivät, että leijona ja kotka söisi heidät.
Toistaiseksi ei hän ajatellut jättää kotiseutuaan, missä hän joka päivä uudelleen ja uudelleen täysin siemauksin sai nauttia tuosta ylevästä tunteesta, että hän oli sankari, leijona. Hän joi, kerskui ja lietsoi vihaa kavaltajaa kohtaan, vihaa, joka voitokkaiden sotilaiden palattua oli vielä kerran leimahtanut kirkkaaseen liekkiin.
Leijona oli kauan nähnyt nälkää; mutta ei hän osottanut semmoista raivoutta kuin tiikeri. Hän juoksi vitkalleen arenan poikki ja kokonaan ympäri sitä, niinkuin olisi hän etsinyt jotakin pääsöpaikkaa.
Noin kolmenkymmenen jalan päässä seisoi jonkunlainen portiko, yhden basilikan etupuoli, ja tämä oli ainoa rakennus, joka oli lähellä. Tähän leijona loi silmänsä, kääntyi usein liekkejä katsomaan ja tuosta takaisin portikoa päin. Basilikan sivu oli lähinnä ja sen kaltava katto oli ainoa paikka, joka tarjosi jalansijaa.
Sen lisäksi oli metsän elävät täällä paljon arempia ja kun Livingstone ampuessa tunsi vielä suurta haittaa kipeästä käsivarrestansa, johon leijona oli purrut, niin alkoi hänen tilansa käydä jotenkin tuskalliseksi. Livingstonea vaivasi myöskin suuresti kuumetauti, joka täälläpäin on aivan tavallinen. Kun sadeaika myöskin sattui tähän aikaan, niin oli hänen matkansa hyvin hankala.
Ken sua kieltävi, sortaa, syö, Luotasi luo, tahi maahan lyö! Suuri on lastesi seura. Vasta kun leijona valveutuu, Loppuvi kärsimys Suomen; Kun, ken kansoa halveksuu, Sortuvi niin kuni juureton puu, Silloin on Suomessa huomen. Suomeni, kansani, synnyinmaa!
Edwardin jalon pojist' olen nuorin, Isäsi, Walesin prinssi, oli vanhin; Sodass' ei raivo leijona niin hurja, Ei säisy lammas rauhassa niin lauha, Kuin tämä nuori prinssi-ylimys.
Uskollinen miekka kädessänsä hän nyt vartoi nyt viimeistä ryntäystä. Niinkuin ennen leijona tulla tuoksahti; mutta tällä kertaa Britannialainen tähtäsi oikein. Miekka kävi sen sydämeen. Kauhea peto kaatui, tuskissansa sinne tänne väänneksien. Kavahtaen uudestaan kämmenilleen, hän riensi arenan poikki ja vielä kerran karjuen hän kaatui kuoliaaksi sen rautaristikon luo, jonka kautta hän oli tullut.
Kuin ajokoiria päin sekä miehiä metsien karju käännähtää tahi myös raju leijona rohkein voimin, vaan sitä vastaan nuo heti yhtyvät muurina seisten, peitsiä singahtaa, käsin lennähytettyjä vankoin, päin satamalla; mut säikkyä ei, ei peljätä saata sen sydän uljas, vaan oma rohkeus sille on surmaks; syöksyy syöksymätään miesparvea päin peto taistoon; kunne se viskautuu, väki siinäpä väistyvi syrjään: noin kävi päin vihamiest' yhä Hektor, kumppanejansa yllyttäin yli kaivannon.
Luulisipa melkein, että siinä on henki, ja että se saattaisi liikkua, jos tahtoisi". "Minusta on välistä näyttänyt, kun kauvan yhtä mittaa olen tätä ryhmää katsonut, että leijona on alkanut liikuttaa silmiänsä. Niin elävästi saattaa tulla liikutetuksi oivallisesta taideteoksesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät