Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Suru kattanut suurin On templin ja muurin, Avaruus suree poikaa ihmisen, Ui pilvet raskaina taivaan selkää Ja ihmiset pelkää Ja raskaana vierivi ukkonen. Paimen-ääniä. Kuuletko kellot ja laulun kirkkaan Kaitsevan, eksyvän kaitsiessaan? Lehmät ne ammuu, kiirevilkkaan Hölkkää seuraten paimentaan. Kuule kuin kankahat vastahan soi: Lilja mun Liljani lehmäni hoi!
Kun olemme jo antaneet talomme pois ja olemme, niin sanoakseni, talon takana, niin eivät he enään minun sanastani välitä, ja kyllä he minun silmäni piankin pettävät, enkä minä enään mitään jaksa. Mutta Mauri vain riippuu tuossa nuoruuden rakkaudessaan, josta ei kuitenkaan ikänä mitään tule." Mauri astui sisälle. "Nyt olen juottanut kaikki lehmät, ja äiti saa olla niistä huoleti." "No, se hyvä.
Mist' on orja sarven saanut, torven raataja tavannut, kun tuo soitelleen tulevi, toitatellen torvettavi, puhki korvani puhuvi, läpi pääni läylentävi?" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Suolt' on orja sarven saanut, tuonut torven liettehestä. Jo nyt on karjasi kujalla, lehmät lääväpellon päässä; saaospa savun panohon, käyös lehmät lypsämähän!"
Käytetään sateella, mutta ei kuivalla säällä. Katsokaas, tuolla tuo suoja, jossa katto on kalteva neljälle taholle, on meidän kesänavetta, johon viedään lehmät sateella. Kun ovi vedetään kiinni, se on melkein pimeä, Tuossa harjan huipussa on ainoa aukko, joka antaa valoa. Siitä aukosta lentävät kaikki hyönteiset ilmaan ja lehmät jäävät rauhaan kuten nytkin tuossa.
Punnitsin kutakin astiaa varten 2 kiloa rikkihappoa ja 1 kilon hienoksi survottua keittosuolaa. Astioihin saatiin täten suolahappoa. Sitä myöten kuin Viklund sai laitteitaan valmiiksi, ripusti hän täytetyt astiat navetan kattoon. Lehmät ilmettelivät outoa touhua ja mylvivät Viklundille flegmaattisesti. "Kuinka usein suolahappo on astioissa uusittava"? kysyi herra Ruuth.
Jos Taavi olisi ollut niin ymmärtämätön, että olisi avoimesti kosinut, Mirandan tunteitten tällä kannalla ollessa, niin hän olisi saanut äkkilähdön. Taavi tuli siksi ajoissa, että sai olla apuna lypsämässä, mikä toimi tuotti hänelle poikamaista iloa. Lehmät, joita oli viisi luvultaan, ammuivat jo veräjällä. Kirsti toi ulos kolme peltikiulua.
Laitumella kulki kaunis karja; Siinä lehmät täysin nänninensä, Härjät lihavuuttaan hyllyväiset, Joukko joutilaita juoksevia, Kaunis lauma karitsoita vielä Alas lekkuvine villoinensa; Ratsut rahkehissa kestäväiset, Juoksullekin jalot, joutuisalle. Suuri joukko väkeä palkallista, Rengit kestävät ja voimakkahat, Kauniit piijat, Suomen sulo immet.
»Ne kuljetettiin samoihin aikoihin Savonlinnaan», vastasin minä, ja uudelleen oli minun syytä olla mielessäni tyytyväinen, että lehmät ja hevoset olivat turvassa, sillä aikaa ennen vihollisen tuloa oli ne ehditty viedä etäiselle laitumelle.
Mut moraaliltaan, muusta vähät huolin, se tosiaan on *ala-arvoinen*. Millaista taloutta oisikaan, kun kaikki linnut vapahasti saisi hedelmänalut syödä oksiltaan; kun karja puistosta sais laidunmaan, kun lehmät, lampaat täällä taivaltaisi? Ens kevännä ois täällä ihanaa! nousee. Ens, tulevainen! Kuinka painostaa tuon »tulevainen» sanan veltto aate, se riemun-rikkaalle on mieron vaate!
»Kas kuinka aikaiselta lehmät tulivat kotia», sanoi matami. »Lieneekö kello vielä kuusikaan?» »Kuuden vaiheilla ehkä on. Pahan ilman takia kai nekin suojaa hakevat.» »Nyt saan nähdä Iiri parankin »
Päivän Sana
Muut Etsivät