Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
ANTON LEANDER. Naimaton nainen Maria Martola teste kyleste... Kääntyy tahallaan poispäin: Maria on nehny se ruumis. Tunnustako Maria se oma lapseks? POLIISI nykii Maria Martolaa hameesta kieltäen tunnustamasta. MARIA MARTOLA. Tunnustan. ANTON LEANDER itsekseen. O, min gud! MARIA MARTOLA. Minä tapoin. ANTON LEANDER tuskailun jälkeen: Maria sano ny miste syystte Maria se teke...
Oli jotakin! sanoi Leander ja nousi. Mitä se olisi ollut, mörisi vanhin veli, eihän kukaan ihminen mene ulos tällaisella ilmalla. Oh, se oli lintu, kertoi Leander, ottaen pyssyn naulasta, sillä metsästäjänä hän pystytti kohta korvansa kun kuuli siiven suhinata. Hänen täytyi tarkastella mitä se oli. Hän meni ja avasi varovasti oven ett'ei peloittaisi lintua pois.
POLIISI ja VANHA-LIISA astuvat hiljaa sisälle, jäävät lähelle ovensuuta. ANTON LEANDER ottaa esille muistikirjansa, istuu pöydän ääreen, seuraavan kuluessa enemmän kirjoittaen kuin kysellen: Liisa on itse nehny se kun Hektor veti tunkiost? VANHA-LIISA ensin säpsähtää, sitten rauhallisesti: Olen, herra vallesmanni.
VANHA-LIISA, nimismiehen palvelija, uskonnollinen. Tapaus maalla, Suomessa. Aika nykyinen. Ruokasalin oven luona puhelin. Keskellä ruokasalia pyöreä pöytä, jolle on katettuna herkullinen illallinen. Oikealla etualalla toinen pöytä, sohva ja tuolia. TYYNI LEANDER viimeistelee pöytälaitoksia, pää kallella tarkastellen, edeten ja taas lähestyen.
Heidän ennakkoluulonsa ja mielipiteensä ovat yhtä piintyneet ja yhtä mahdottomat järkiperäisesti puolustaa kuin tikan rakkaus pesään puunkolossa tai rastaan mieltymys keinuvaan kotiin. Hero ja Leander, jotka parhaillaan järjestävät uutta kotiaan, ovat siitä tuoreena esimerkkinä.
Marianna astui nyt vuoteen viereen ja ensimäinen kysymyksensä oli tietysti: Kuka se lienee? Jumala tietää! Arvattavasti joku mieron kulkija, arveli Nikodemus. Niin miksi ei? mörisi Leander jokaisen pitäisi nähdä että hän ei ole mieron kulkija. Niin, niin, sanoi Marianna, sentähden että hän on kaunis ja mielyttää sinua! Vaan tiedä, että monella on kauniit kasvot ja ruma sielu, siitä ei voi päättää.
Kuinka hän lienee tänne eksynyt? sanoi Nikodemus ja pudisti päätänsä sill'aikaa kun hän, ei ilman vaivaa, nosti raskaan ruumiin lumesta. Onko hän kuollut? kysyi Leander ja koski häneen, katsellen kalpeita ruskeita kasvoja puoleksi hämmästyneenä ja puoleksi ihastuneena. Täällä kysytään hieromista käski Nikodemus vaan ensin sisään huoneesen hänen kanssansa.
Mutta itse elämässä käypi se laatuun, eno; onpa melkein parhainta, autuaallisinta, pyhintä, jota ei saata kuvailla eikä kertoa. Niin, siinä on Akselilla oikein, sanoi Frans, joka ääneti oli kuunnellut; mutta isä, Emma ja minä, me olemme juuri romantillinen pari. Minä olen selvästi Leander, joka äreitten aaltojen läpi ui minun Heroni luo ja tuo tyven lamppu, joka valaisi rannalla.
ANTON LEANDER. Mine teytty anmälä ett brottmål. TYYNI LEANDER Leontjevin kysyvän katseen johdosta: Faire rapport. ANTON LEANDER. Ja sitte minu teytty inlemna min avskedsansökan. TYYNI LEANDER samaten: Demander sa demission. LEONTJEV. Ai-djai-djai-djai ... kuinka iihmiset tuhma!... ja yks tule virka pois ja toinen vanki iistuma. Mitä vaarten?! Ni panimaju. Ei kuukka tietemä.
VANHA-LIISA tulee korjaamaan pöytää. TYYNI LEANDER Liisalle: Käske Maria sisälle tänne, kun me olemme menneet. Leontjeville: Ettekö haluaisi nyt vähän kävellä kanssani, herra Leontjev, puutarhaan... LEONTJEV. Mut miitä tämä on? Miitä tämä on? TYYNI LEANDER. Niin, ehkä kerron teille jotain, olettehan hyvä ystävämme... VANHA-LIISA menee. TYYNI LEANDER purskahtaa itkuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät