Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Sokerin ja etikan! Hyvänen aika, Leander, kylläpä sinulla on makuaisti! Ja hyväilevällä äänellä hän jatkaa: Kas niin, kultaseni, koeta nyt sentään tottua minun salattiini! Hyvä ystävä, en ikipäivänä koeta tottua mihinkään uutuuksiin. Olen aivan tyytyväinen vanhaan makuuni. Mutta kuulehan, Leander, minun täytyy sanoa, että olet jotenkin epäkohtelias ja kiittämätön.
Mutta varsinainen kinailemisen aihe, nimittäin molempain itsepäisyys, joka on niin lujaan piintynyt pikku seikkoja myöten, saattaa heille vähän väliä selkkauksia. Niinpä on Hero rajuilman välisenä päivänpaisteen hetkenä valmistanut Leanderilleen oivan päivällisen ja laittanut salatin taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti, mutta maistettuaan sitä työntää Leander sen ääneti luotaan.
Niin, senhän sinä sanoit minulle jo viime viikolla ja minusta se oli hyvin väärin niin, todellakin hyvin väärin. Viimeiset sanansa Hero lausui oikein painokkaasti. Ei se minusta ollut sen suurempi vääryys kuin sekään, että sinä minua sanoit vallanhimoiseksi ja itsevaltiaaksi. Mutta, Leander hyvä, täytyyhän sinun myöntää todellakin olevasi hyvin vallanhimoinen ja itsepäinen.
Vaikka Hero on hyvin itsepäinen nainen, on hän selväjärkinen; ja vaikka Leander saa monet kovat kokea hänen itsepintaisuutensa takia, niin turvautuu hän aina hänen oikeaan arvosteluunsa. Onneton se mies, jonka vaimon itsepäisyys on eläimellistä vaistoa ilman ymmärryksen ja arvostelukyvyn kehityksen mahdollisuutta!
Sulkee oven. Miehet poistuvat. VANHA-LIISA tuopi kyökistä tarjottimella pulloja ja muuta pöytätavaraa. TYYNI LEANDER tullen kansliahuoneesta: Sano, Vanha-Liisa, oliko tuo nyt todella meidän Hektorin tekoja eikä minkään vieraan koiran? VANHA-LIISA. Oli, rouva. Se katosi jo illalla kyllä huusin moneen kertaan, mutta ei se tullut, ja niin jäi minulta kahlitsematta. Siitäkö asiasta nuo miehet ?
MARIA MARTOLA ihmetellen katsoo Anton Leanderiin: Pitääkö minun sekin sanoa todistajain kuullen? ANTON LEANDER. Jaa. Kuuntelee äärimmäisessä jännityksessä. MARIA MARTOLA. No niin ... tahdoin peittää salaisuuteni maailmalta.
Onkohan ihmisen hyvä paeta suruja? TYYNI LEANDER. Ah, sinä olet jumalinen, sano, eikö voisi tehdä niin, ettei koko asiasta tulisi mitään? Vanha-Liisa, jospa salaisimme! VANHA-LIISA. Salata ei saa, mutta tarvinneeko tuota antaa ilmikään. Minä en sano mitään, ellei kysytä. Ja Kuula on juovuksissa. Tapahtukoon Herran tahto. TYYNI LEANDER. »Herran tahto, Herran tahto» niin te jumaliset aina sanotte.
TYYNI LEANDER. Niin, niin, ihan kaikki... Mutta kaikki on kuin vannoutunut tänään saamaan minut hermostuneeksi. Kohta hän on täällä, ja minä en osaa teeskennellä; jos jotain on sydämelläni, se näkyy kohta minun päältäni, nauruni on luonnoton, jotain tulee suupieleen, ah he huomaavat aina.
Kotka-Wappu on meidän talossa! Benedikt hypähti ylös. Mitä? No, älä toki huuda niin kauheasti, sanoi Leander, pitääkö tuon sairaan tyttöparan välttämättömästi kaikkea kuulla? Nikodemus kertoi nyt kuinka Leander oli löytänyt hänen puolikuolleena ulkona lumessa ja että oli mahdotoin tehdä muuta kuin pitää häntä talossa ainakin siksi kun jaksaisi käydä.
LEONTJEV aseteltuaan matkalaukkunsa ja päällysvaatteensa kansliahuoneen nauloihin, tulee muiden edellä ruokasaliin: Vous vivez ici comme dans un paradis! Charmant! Charmant! TYYNI LEANDER. Vouz trouvez? Oui-d
Päivän Sana
Muut Etsivät