Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Marketta koria neiti, Alkoi saunassa asua, Alkoi vyöttä vyörehtiä, Hamehetta hyörehtiä. Alina hyvä emäntä Tuop' on tuosta arvelevi: "Mikä meiän Marketalla, Kuka Kurketta rukalla, Aina saunassa asuvi, Aina saunan karsinassa?" Lapsi saattavi sanoa, Lapsi pieni lausuella: "Se on meiän Marketalla, Sepä Kurketta rukalla, Söi äiän kutukaloa, Sären lientä liiemmäksi."
Emo aina arvelevi, äitinsä ajattelevi: "Mi on meiän Marjatalla, ku meiän kotikanalla, kun se pauloitta asuvi, aina vyöttä völlehtivi, käypi saunassa saloa, pime'issä pisteleikse?" Lapsi saattavi sanoa, lapsi pieni lausuella: "Se on meiän Marjatalla, sepä Kurjetta rukalla, kun oli paljon paimenessa, kauan karjassa käveli."
Meni hän tupahan tuosta eipä tunneta tuvassa: "Mistä vieras veen takoa, kusta kulkijain kotoisin?" "Etkö tunne poikoasi, tunne et lastasi omoa, jonka Untamon urohot veivät kanssansa kotihin ison vaaksan varrellisna, emon värttinän pituisna?" Emo ennätti sanoa, vaimo vanha lausuella: "Ohoh poikani poloinen, ohoh kurja kullansolki!
Vapaus, vapaus, oi! Oi, vapaus, perintö taivahasta Sun alttarisi pyhäks tunnustan. Sa alkuasi olet Jumalasta, Siks polviani sulle notkistan. Jos Nova-Semljan tuntureilla oisin, Ma onnellisna sittäik' olla voisin, Kun johtajanain vaan on vapaus. Vapaus miettiä ja toimiskella, Ei hurjain teitä rientää raivona, Ja aattehet myös julki lausuella, Kun totuus niissä vaan on pohjana.
Ja joukon eessä astui mies, Min silmät suihki tulta, Min katse syvä, tutkiva, Ja kirkas niinkuin kulta. Tää kumma joukko kulkien Sai kylän raitiollen, Sai luokse viinitarhojen Ain' yhä vaiti ollen, Mut siinä, kansan nähtyään, Tuo eellimmäinen miesi Hän kirjahansa viitaten Näin lausuella tiesi: »Te ranskalaiset veljeni, Provence'n sisaretki! Jo pilkoittaapi päivä taas, Lyö pelastuksen hetki.
Tarttuen kiinni säestykseen alkaa hän laulaa, ja muistiini painuvat seuraavat sanat: »Niin paljon sua rakastan, etten voi kielin kertoella, ja kuitenkin mä ainian sen tahdon julki lausuella. Jokainen kuiske, sananen, sun nimes onpi, armahainen. Jos poissa oot tai luonani, sua ikävöitsen, muistan aina.» Ei hiiskaustakaan kuulu suuressa salissa. Miltei henkeä vetämättä seuraa yleisö mukana.
»Ja kuitenkin mä ainian sen tahdon julki lausuella.» Tietenkö vai tietämättään hän sen tehnee! Mutta sulavalla, melkein hyväilevällä liikkeellä, ikäänkuin syleilläkseen omaansa, käännähtää hän yht'äkkiä säestäjänsä puoleen, jolla on molemmat kädet kiinni soittimissa, ja auttaa häntä heittämään auki uuden lehden hänen nuottivihkostaan. Käsi näyttää sitten epäilevän, mitä tehdä, minne mennä.
Päivän Sana
Muut Etsivät