United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä on kyllin, että mitä olemme koranista oppineet, ei meissä ole kokonaan hävittänyt kunnioitusta näitä henkiä kohtaan ja moni meistä vielä, esivanhempaimme muinoisen uskon muistoksi, laulelee runoja semmoista kuin tämä".
Aina sorja Suomen kieli Kaikukoon sun huuliltais, Asukoon Suomen mieli, Laulaja, sun rinnassais! Suomen laulu. Kuule, kuinka soitto kaikuu, Väinön kanteleesta raikuu: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Kuule, hongat huokaileepi, Kuule, kosket pauhaileepi: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Katso, jäät kuin pohjasessa Välkkyy päivän paistehessa, Suomi laulelee! Suomi laulelee!
Ettekö sitä tiedä, että munaahan lukkari laulamaan lähtiessään syöpi, selitti hän, mutta minä en kuin pidän suussani; täytyy olla säästäväinen, kun ei kappoja makseta... Ja yhtä hyvä se on näinkin ... kuulkaahan, eikö soinnu nyt somemmin: Lukkari se häissä laulelee ja juo. Hän suonta iskee, laulelee ja juo. Hän viinalla kurkkunsa karkaisee ja pyhänä kirkossa parkaisee j.n.e.
Molemmat katselivat kummastellen toisiinsa ja minuun, mutta itse laulaja näytti siltä, kuin hän olisi sanonut jotain aivan tavallista eikä mitään erikoisempaa. Sillä välin muu väki rähisi viisumestarin ympärillä, joka yhä vain toisteli: Tämä poika se laulelee ja sill' on laulun ääni Iät on kaiket kulkenunna ympäri laulun lääni.
Nyt pois on impi, poissa aurinko Ja nurmi vaan nyt hiekkaa tuoksuttaa, Ei kukkain hymy, lintuin laulelo Voi Lohjan maita mulle sulostaa. Jäi Lohja, jäi. Nyt rinta rauhaton Vaan kaipausta hiljaa laulelee: Ah, armas neiti! onni, rauha on Sun luonasi sun kanssas pakenee. Mun elämäni aamuruskona Sä, lempi, loistat, palat tulena.
Sakeana kuin kaislikko mutapohjaisen järven lahdelmassa kasvaa palolla pensova ruis ja heilimoi siinä tyynenä heinäkuun sunnuntaina, kun matalan majan mies aitaa vasten nojaten työnsä aloja tarkastelee. Käki kukkuu vaaran rinteellä, laulurastas laulelee notkossa, ja västäräkki keikuttaa seipään päässä pyrstöään.
Heidän tätä tehdessä istuu repo parsilla vaan, siellä suotta aikojaan laulelee huviksensa ja aika välistä aina parren sortaa toisten päälle. "Tapat sie varsin!" sanoi hukka, "tahallasi puita päällemme pudottelet." "En, kuomaseni, en ainakaan tahallani pudottele", vastasi repo, "raskaita ovat nämä parret, niin putoelevat, en jaksa niitä pidellä."
Oli kumpikin hetkisen lempinyt. J. J. Wecksell Hän vuoren kätkössä kalkuttaa. Hän kultaharkkoja valmistaa. Ne ahjossa hehkuu, valkenee. Ja hän äänin vihlovin laulelee: Suku ylpeä valosta auringon alas vuoriin meidät syössyt on. Vihat peikkoin se kauheat kantaa saa: sen myrkyin me tahdomme kukistaa. Me kätkemme kullan kallioon. Se ihmiset vievä on turmioon!
Katso, loistaa taivahilla Pohjan palo iltasella: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Ihanaiset laaksot, joissa Purot lausuu kukastoissa: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Ja nuo metsät tunturilla Koska kaikuu ehtosilla, Suomi laulelee! Suomi laulelee! Kaikkialla ääni kaikuu, Kaikkialla kielet raikuu: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Syöntä jos on suotu sulle, Murheess' ilossaskin kuule: Suomi laulelee!
Odota, kyllä hänen aikansa vielä tulee, jolloin hän herää elämän totisuutta käsittämään vielä on hän vain lapsi, pieni laululintunen, joka visertelee ja laulelee, pieni vohla, joka hyppelee mäillä ... anna hänen olla vapaudessaan ... ei voi olla synti, että pienet pojat ja tytöt hieman pyörähtelevät toistensa kanssa..." "Ei liioin ole synti juoda lasillista viiniä, mutta se johtaa syntiin.