United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahdon sinulle tehdä tunnustukseni, vaikka sydäntäni särkee sitä tehdessäni... Silloin kuin sanoin sinua rakastavani, silloin en valhetellut ... sillä todella sinua rakastin... Mutta aika kului ... vilkkaat levottomat ajatukseni työnsivät sinne tänne ... lapsuuteni synnyttämä siemen tyytymättömyyteen kypseni minussa päivä päivältä ja minä rupesin halajamaan jotakin, kuin ei minulla ollut, suuttumaan kaikkiin, kuin minulla oli... Sinä olit vaan lukiolainen ja ai'oit päällepäätteeksi tulla papiksi... Minun lempeni alkoi tuntua minusta niin aivan jokapäiväiseltä... En voinut enää löytää sinussa eikä rakkaudessas einettäkään tuota viehettävää, eriskummallista, jota mielikuvitteluni kuvaili minulle rakkaudeksi, autuudeksi... Bartholdus!
Mutta katsokaat, ettette hukkaa kultapalloamme, eno; jos sen teette, niin sitten kuitenkin ilman armoa me molemmat hirteen. SAKERI. Hänestä vaarin pidän kyllä! Mutta taidanhan nälän pahimman kauvaksi unohtaa vielä katsellessani tässä lapsuuteni teitä ja polkuja. Vai sinäkö sama junkkari.
Valoa puisto vailla Uinailee päivänpaisteisilla mailla. On sulo rauha, hiljaa on kuin taika. Täss' autuaana uinuu itse Aika. Ja kukkanurmikoilta Ja puron helkkeestä ja rannikoilta, Miss' soiva laine läikkyy Ja sumuharso hopeainen väikkyy, Ja seutuvilta, joissa Hedelmät parhaat paisuu vehmastoissa, Viittaavat haamut mieleen kiintyväiset: Mun lapsuuteni menneet ystäväiset.
Minä vertasin näitä, tästä lähin jokapäiväisiksi kumppaneikseni määrätyltä noihin onnellisemman lapsuuteni kumppaneihin Steerforth'ista, Traddles'ista ja muista pojista puhumatta; minä tunsin, että toivoni päästä oppineeksi ja arvossa pidetyksi mieheksi oli kuoletettu rinnassani.
Ei Ahto aalloissansa enää mulle soita, Ei ihmekannel soi, Niityillä mailla keijokaisten karkeloita En enää nähdä voi. Tok' olin rikkain luotas, mökki, lähtiessä, Niin rikas toiveissain, Kun tunteet, syntyneet sun pyhäss' siimeksessä Kult'-aikaa lupas vain. Mua seuras kaunokevääs muisto niinkuin taika Ja seutus rauhaisuus Ja hyvät henkes, joita lapsuuteni aika Valveille mulle huus'.
Koulu-lasten tavoin kuljimme käsi-kädessä kaikkialla ja kävimme kaikissa lapsuuteni mielikki paikoissa. Siellä, jossa pienen lapsuuteni morsiamen kanssa olin poiminut keltaisia liljoja ja punaisia mansikoita, siellä mekin noukimme niitä nyt.
s. 9/4 1862. Lapsuuteni muistoja , Oulua soutamassa , Vaaralla , Elsa , Lapsia , Tukkijoella , Kauppaneuvoksen härkä , Pieni elämäntarina . Jokaisessa ajassa on toisia, jotka seisovat sen eturintamassa, toisia, jotka taempaa seuraavat ajan aatteiden temmellystä, pysytellen niiden ulko- taikka yläpuolella.
Kuulithan taannoin, ettet sitäkään saa. Keskikerroksessa oli toinen vanginvartia, lapsuuteni kumppali. Hän kun oli kuunnellut meitä, niin huusi sieltä ylhäältä: Paavo, pidä puoliasi ja riitele jalosti! Minä ärjäsin: Hae sukkelaan linnan päällikkö minulle! Mitä sillä teet? Kun haen vallismannin, niin joudut kartsiin, vastasi hän vallattomasti. Sinä joudut kartsiin!
Hänkin tekee nyt hänen ajalleen tavanmukaisen toivioretken Pariisiin, kuitenkaan Juhani Ahon taikka Kasimir Leinon tavoin sen samalla lämpimästi läikähtelevään ja kylmästi kriitilliseen ilmakehään syvemmin sukeltamatta. Elsa, Vaaralla, ja jo ennen niitä, Lapsuuteni muistoja ovat vakiuttaneet hänen maineensa, lapsuuden sielun-elämän erinomaisena tarkastelijana ja kuvaajana.
Useimmiten tämä maa muistettavine paikkoineen kuvastuu sielumme silmäin eteen mitä viehättävimmässä valossa, täynnä ihanteellista kauneutta. Sellaiseksi ainakin minä sitä kuvittelin jo varhaisimpina lapsuuteni päivinä.