Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Ja, Jumalan kiitos, vielä löytyy niissä kodeissa Jumalanpelkoa, kuntoa ja rehellisyyttä ja pitää edelleenkin löytymän, jos vaan kasvava polvi osaa säilyttää näitä esi-isäin aarteita. Mutta rakkaimman muiston olen saanut tuosta talosta, jossa lapsuuteni aikana joskus oleskelin.
Oli tyyni kesäpäivä. Lapsuuteni kodon alla kohosi Höytiäisen kirkas, helmeilevä pinta, josta levisi yksinäinen, juhlallinen Joutsenuksen saari, lapsellisen mieleni kaipaama, tuntematon ja lumottu mielimaailma.
Silloin olin jo ohi elänyt ikävuoteni ensimäisen jakson, lapsuuteni ajan, monine vaiheineen ja uusi ikäjakso seurasi elämässäni, nimittäin nuoruuteni aika.
Minua ei ole, niinkuin monia minun säätyyni kuuluvia naisia kasvatettu luostarissa, vaan olen tullut kasvatetuksi lapsuuteni kodissa, jossa sitä varten pidettiin opettajattaria ja opettajia. Jo aikaisin jäin äidittömäksi.
Seuraava kesä kului taas hauskasti lapsuuteni entisillä leikkitantereilla ja aika muistutti jo kohta seminaariin lähdöstä jälleen. Vaan kun varain saanti ei silloin näyttänyt onnistuvankaan, päätin lähteä väliaikaiseksi opettajaksi, jos sopivan paikan saisin.
"Koskaan rakastanut. Tiedän sen", sanoi hänen tyttärensä huoaten. "Tiedätkö sen?" "Tiedän, se oli lapsuuteni kirous. "Olin vain lapsi silloin, kun rakas isäni kuoli. En osannut antaa hänen tunteelleen nimeä, mutta huomasin jo silloinkin, että hänen sydämensä kaipasi jotain, kun hän huoaten syleili ja suuteli Atalarikia ja minua tuskaisen rakkaasti ja taas huokasi.
Haikea halu syttyi minussa vielä kerran nähdä lapsuuteni kotia ja omaa kansaani. Turhaan koettelin tukehduttaa sitä, muistuttamalla itseäni, ett'en koskaan ollut hankkinut ystäviä siellä, paitsi muutamia vanhoja, jotka luultavasti jo aikoja sitten olivat kuolleet.
Liehutellen lumivalkeata viiriänsä, hän haakseni mereltä myrskyiseltä johtaa rauhan satamaan, ja ympärilläni seisoo lapsuuteni tienoot taas ja näyt, ahot, kankaat, pellot leikatut, aumat pelloilla ja sauhuvat riihet, kaiken tämän näen ja korvissani kielen lempeän kuulen.
Kuinka suuressa määrässä lapsuuteni muistot vaikuttivat tähän mielialaani, sitä en tiedä. Olinko tullut sinne jollakin yhä kytevällä ajatuksella, että vielä rakastin pikku Em'lyä, sitä en tiedä. Minä tiedän vaan, että olin täynnä iloa näistä kaikista; mutta aluksi jonkunlaista sanomattoman arkatunteista iloa, jonka aivan vähäpätöinenkin asia olisi saattanut muuttaa tuskaksi.
"Muistan lapsuuteni ajoista kerrotusta pojasta, joka juoksi pois isänsä luota, tuhlasi perintönsä ja muuttui aivan kurjaksi; mutta sitten hän katui ja palasi kotia jälleen ja isä otti hänet syliinsä. Lue se minulle jos voit sen löytää". "Kyllä sen hyvin tunnen", sanoi Liv, kääntäen kirjan lehtiä. "Nyt saat kuulla". Ja Liv luki heleällä ja kovalla äänellä kertomuksen tuhlaaja-pojasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät