Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
"Katso, kuinka hänellä on taipumusta!" huudahti kapteeni, "se on perittyä... Sinähän oletkin oikeastaan kalastajan sukua, sillä minä olen viettänyt lapsuuteni Bergen'in seudulla ja isäni ennen minua... Jos minulla olisi taaleri jokaisesta turskasta, jonka olen vetänyt ylös Alverivirrasta, niin olisi jälkeisilläni jotain perittävää... Mutta mitä? Mitä?" Loisketta kuului.
Lapsuuteni ja koko sen viaton yksinkertaisuus, nuorunteni ja kaikki sen moninaiset näky-alat ja rohkeat, hehkuvat toiveet palaavat taas eteeni.
"Vieläkö sinä elät, roisto", ajatteli hän, "sinä, joka veit minulta rohkean mieleni ja iloisen lapsuuteni". "Täälläkö sinä istut Björn", sanoi Hans. "Luulin sinun olevan varsin toisaalla tänä iltana?" "Thyi!" sylkäsi Björn ja joi. Sitten hän lauloi: "Ja jos mua vihkituoliin pyydät, Mun ennen kuusehen hirteen syydät; Ja ennen käyn tuonelan aaltoihin, Kuin sulle morsiusvaatteisin".
"Annette, tämän hetken perästä en milloinkaan enää epäile sinun sydäntäsi," virkkoi Hjalmar, "mutta kun se on niin lapsimielinen, miten voit sinä..." "Sysätä kaiken tämän pois itsestäni," liitti tyttö lempeällä hymyllä. "Niin, minun lapsuuteni muistot ovat niinkuin nykyinen äitini ja hänen tyttönsä.
Eiväthän kuitenkaan ole vaivaseksi saaneet, vaikka paljonkin ovat repineet. On terve ruumis. Ja silloin ei sitä ole hätää. Nyt minä rupean oikein omasta halustani työtä tekemään. Niihin mietteisiin nukahdin. Lapsuuteni aika oli loppunut. Oikea Siionin veisaaja. Nyt kun pääsin vapaampaan maailmaan, rupesin tekemään työtä oikein innolla ja voimani rupesi karttumaan päivä päivältä.
Liekö se aikaisemman lapsuuteni ajoilta jäänyt muisto, jolloin vanha körttipuku vielä oli yleinen Savossakin, liekö se se, joka sen tekee, mutta ei minusta ole kansa koskaan oikein kansalta tuntunut ilman tätä vanhaa vaatetusta. Se ei ole vaan muotia, ei vanhaa tapaa tuo puku, sillä on syvemmät juuret.
Ei, se ei ollut lapsi tuo enää, vaan mies, joka oli hänen ystävänsä, ja jolle hän sai avata sielunsa salaisimmatkin sopukat. "Olli, tiedäthän että vietin lapsuuteni ja ensi nuoruuteni täti Huovisen luona?" Annan ääni oli aivan tyyni nyt. "Tiedän." "Mutta et tiedä miksi sieltä läksin pois?" "Isäsi luo kun isäsi oli niin yksin eikö niin?"
Tuo kirje teki minuun sangen kummallisen vaikutuksen. Olisiko siis kumminki totta, että Esko, lapsuuteni ystävä, valtaa minulta Ellin. ? Kolmisen viikkoa on nyt kulunut siitä, kun viruessani tuolta Oulujoen törmällä sain edellä kerrotun kirjeen. Olen vihdoinki saanut rakkaimman toiveeni täytetyksi. Olen päässyt muutamaksi viikoksi omaisten seuraan kotia.
Valkoiset kanervat ovat harvinaiset, ja muutoinkin ovat kaikki kanervat minulle rakkaita. Ne muistuttavat minua ensimmäisen lapsuuteni kodista, sillä niitä kasvaa paljon Salon torpan ympärillä.» »Onko herra torpan poika?» »Olen. Mutta nyt minä olen kasvattipoikana patruuna Palmulla Eurajoella. Isäni kuoli jo aikoja sitte, häntä tuskin muistan enää, ja äitini meni veljeni kanssa Helsinkiin.
Tässä näette valveilla olevan luonnon unennäköjä, kun se elää suviyön valoisassa, hurmaavassa hämärässä. Ette kuule aaltojen loisketta kun ne hyväilevät rantoja, ettekä lintujen viserrystä, kun ne aurinko herättää tahi illalla kun ne meille sanovat hyvää yötänsä. Maria. Ja semmoista muistatte vielä? Attila. Ne olivat lapsuuteni ainoa ilo. Semmoista ei unhota.
Päivän Sana
Muut Etsivät