Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Istuimeltaan kirjatulta Frode ruhtinas katseen kääntää Melkein mielin hellivin Ruhtinalasten leikkihin. Kuules, on kuin lintuin ääntä, Linnunpoikien tirskunaa! Kansleri-Mammonpappi saapuu, Sievään kumartaa: Lisävoimaa, luvallais, Grotten työhön tarvittais. Onneks orjain kohdut nuo Lapsia meille summat suo. Monet työpurot pienet näin Virraks paisuvat, yhdistäin. Paljon työtä, Kivet painaa, Orjalasten on tarvis myötä, Pikkulapset työhön lainaa! Frode vastaa: lapset myötä Nehän kaipais, luulen mä, Hieman hymyä, leikkiä Välillä, Kunnes kestävät myllyn työtä? Ruhtinas, laita lapset myötä! Kuritoinna, muistapas, Kasvavat nää laiskat rentut;
Niin, niin, sanon! Nyt *tahdon* mennä; minä kyllä osaan tanssia mukana, kun... Mutta miten sataa! Lainaa minulle perhekatto! Voisinhan tarvita tuon viitankin; tuo se sievästi tänne. No, mitä siinä on töllistelemistä? Häh? Ettäkö väki minua katselee? Kernaasti minusta, jos heitä vaan huvittaa. Antakaa heidän nauraa minulle, en minä siitä pahennu.
Jumalat paha pää kun heill' on joskus Kun heille aito nuoruutt' uhrataan, Iloa, leikkiä ja juhlamieltä Kun näkevät, niin jälleen leppyvät Ja toimiin valmiit ovat. Kuningas! Suo palvelijoittes tulla luoksesi, Mukana soitto, laulu sekä hyppy, Niin elämäsi katkuava ydin Iloisen liekin ottaa. BAALAK. Vanha lainaa Iloa nuorten tuohuksista, niinkö? On neuvo luonnikas, mut outo kuulla.
Niin lainaa sitte minulle päiväksi tai pariksi silitetty kauluspaita. *Rosmer*. Eikö sen enempää! *Brendel*. Niin, näetkös, minä matkustan jalan tällä kertaa. Kirstuni lähetetään perästä päin. *Rosmer*. Niin, niin. Mutta ettekö tarvitse mitään muuta? *Brendel*. Kyllä, annappas olla ehkä sinulla on joku vanhanpuolinen, käytetty kesätakki, jota et niin tarvitse.
Tosi on, että Raamatun välistä olivat nyt Niemimäkelässä rahat loppuneet, ja kun ei hän saanut lainaa kyläläisiltänsä, laittoi hän poikansa pankista noutamaan useampia tuhansia markkoja. Kasperi lähti matkaan kaupunkiin ja nosti siellä tarvittavat rahat. Oli iltapäivä, kun hän rahat sai haltuunsa.
Meille armos lainaa, sit' ilman emme pääse eteenpäin, me orjat oomme, meitä kahle painaa halujen, jotka mielen myrskysäin heräävät haudoistansa niinkuin vainaa hetkellä Herran, torvein-jylinäin, eik' auta meitä usko, voima vaja, jos synny silloin meiss' ei Vapahtaja.
LALLI. Sen ilokseni tiedän, ett'et laske Sa kultiin samaa arvoa kuin naisten On toisten tapa niihin laskea. Mut nämät vitjat eivät kiillostansa Ne lainaa arvoansa muista se! Nyt aika ompi aivan levotoin Ja vaarat kaikkialla piilevät Kuin Kivuttaret yöllä sempätähden Näät eriskummalliset loihtu-vitjat Sull' ovat tarpeesen! Ah, armaani.
LAURI. Ei niin, vaan »suu avaa kaikkein paimenten», pitää sinun laulaman. Mutta olkoon tässä jo kylliksi, vaikene, kuultele ja pane suus koreaksi »kirkkosuuksi» koska minä saarnaan. Niin, nokipoika, lainaa sinä minulle mieles ja vapaa kieles. »Minä tahdon saarnan saarnata tässä saarnastuolin päällä Pietarin vanhasta kaprokista ja kymmenestä nappilävestä.
Ja silloin prinssit ja prinsessat ne silmänsä kiinni painaa ja ajatus lentävi aurinkoon, joka valonsa kaikille lainaa, niin hyville kuin pahoille, niin köyhille kuin myös rikkaille. Ja on kuin lamput ne linnoissa niin heikosti liekuttaisi, ja alla sammalekatonkin sydän särkynyt hoivan saisi, ja on kuin ois surut, riemut poiss' ja elämä kaukana karkelois.
Viimein havaittuansa heidän pois-olonsa hän kysyi Jussilta, mihinkä he olivat joutuneet, johonka sai sen sukkelan vastauksen: "Minä en tiedä." "Se on yhtä, missä ovat," sanoi Pietari Mikonpoika, vähän totisempana kuin tavallisesti muutoin, "ei täällä sentään tänään, sen jälkeen kuin minä olen havainnut, mitään kihlajaisia tule; minä en kuitenkaan siihen apuani lainaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät