United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähitellen väsähtävät rentut, keikahtavat kukin pitkäkseen keskeen annansilmäin, iristen, pelargonioitten heleäin, varjoon suuren marjapihlajan, jonka terttuin välitse ma nään monta pörröpäätä kurkistavan alas autuvihin nukkujiin. Yksi istumaan on jäänyt vain. Muistamatta tovereitansa, huomaamatta mitään ympärillään tuijottaa hän kengänrippeisiinsä raskain humalaisen katsein.
Mutta entistä rauhallisempana ja viisaampana jurnutti Partanen: »Ka minä sanoin tälle Vataselle: 'Olkaa varastavinanne minulta tuo liinakko ja minä huudan vain poliisia, niin näette että ne rentut eivät ymmärrä erottaa rehellistä ihmistä rosvosta, vaan tuomitsevat teidät syyttömästi sakkoihin ja sitten juovat ne rahat.»
Koti sai jäädä ikipäiviksi. Sieltä ei kumminkaan tule enää pyytämään kuin jotkin rentut ja nekin ikäänkuin armoissaan. Muistui niin elävästi mieleen Ristjaan.
Kukkelmanin mieleen vilahtivat ne herrat, jotka hän oli nähnyt Kyläsaaressa Nelman kimpussa ... ne naureskelevat rähisevät ... rentut. Hänen sisunsa rupesi kiehumaan. Hän sanoi: Missä sinä olet ollut? Täällä ... tietysti! Minä en ole saanut ruokaa ... enkä kaffea. Enkä ole voinut hakea työtä. Minä, jolla on sinusta ansvaari... Mimmi nauroi. Sakris jatkoi: Niin, minulla, minähän olen hänelle...
Millä aiot ruveta toimeen tulemaan, jollet työtä saa. NIILO. Mitäs sille nyt voipi, kun on niin huonot ajat. Työmiehiä vilisee työttöminä. SAARA. Tuollaiset rentut, niin kuin sinäkin. Kyllä kelpo työmies aina ansiota saa. NIILO. Hevosmiehet kyllä työtä saavat. Kun emme olisi myyneet silloin Pollea SAARA. Vai taasen sitä virttä. Kuka teitä on syöttänyt nämä kaksi kuukautta.
Hän astui itse portin taa ja alkoi sen läpi saarnan, jossa ei sanoja säästetty: Te häpeämättömät roistot, huusi urhakka eukko, vieköön piru teidät kattilaansa kiehumaan, te juopot rentut!
Himokas huviin jumalattomaan; Ei muita koskaan tuonut kotihin Kuin portot irstaat, rentut häijyt vaan, Sekaisin herrat, rengit, siit' ei huoltakaan. Byron. Seuraavana aamuna oli Rothsay ihan toisella tuulella. Hän valitti pahaavointia sekä kuumetta, mutta tämä kuume pikemmin näkyi häntä kiihdyttävän kuin masentavan.
Siitä alkaen hän on yhä luisunut; ja varsinkin sitten, kun Lauri Falk vielä kihlasi ja jätti Svean. Ehkäpä Heitukka ajattelee, että kun hänellä on suku sellainen, niin mitäpä hänkään olisi muuta kuin turmioon tuomittu. Hän juo, parhaasta päästä yksinään, asuen etukaupungissa: kukapa hänen seuraansa, ainoastaan jotkut maalaiset ja joutavat rentut. eli rakkauden kuvitteluvoima.