United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli niin laihtunut, surkastunut ja vanhennut, etten ollut häntä tunteakaan. Menin häntä tervehtimään, sanoen samassa hänelle "hyvän huomenen." Välinpitämättömästi, melkeinpä kylmäntylysti ojensi hän minulle kätensä. "Odota nyt, veli hopea hiukkasen; minä käyn väkeä herättelemässä, menemme sitten minun kamariini", sanoin hänelle. Kun palasin takasin, kehoitin häntä lähtemään mukaani.
Hän oli todellakin laihtunut, auringon paahtama ja ryysyissä. Todellinen sankari! Ja niin hän horjahti. Oletko päissäsi? Hä, olen vaan hiukan heikko. Heikko hän kyllä oli, mutta juovuksissa myöskin. Hänelle, joka oli niin voipunut, olisi viinaryyppy ollut kylliksi, mutta asemalla oli hän saanut kokonaista neljä. Mutta hänelläpä olikin todellisen sankarin koko innostus.
Työ oli hauskaa ja päivät olivat kulkeneet yhtä nopeasti ja melkein yhtä yksitoikkoisesti kuin sukkulainen, joka lenteli loimien välissä; valkoinen pyöreä käsivarsi, joka sukkulaista liikutteli, oli hiukan laihtunut, eikä lyhyt liinapaidan hiha huolinut sitä peittää.
Tietänsä kulki vaan laihtunut ja vapiseva Patras, jonka sanomaton rakkaus johdatti sille jälelle, joka vei hänet suoraan suuren temppelin rappusille. Nello oli suruissansa astunut takaisin kaupunkiin rakkaiden kuviensa luo. Vaikka hän ei voinut ymmärtää, paloi kuitenki hänen mielensä taiteen perään, sen taiteen, joka oli hänelle niin käsittämätön ja kuitenki niin korkea, pyhä.
Pollyn kantajaa vastassa oli Pollyn äiti, joka kynttilä kädessä avasi oven ja saattoi tulijat alakerran kamariin. Siellä makasi sohvalla kipeä, taudista aivan laihtunut mies, joka käsillään peitti kasvonsa. Tresham, sanoi Barbox Veljekset lempeällä äänellä, minä olen tuonut teille Pollynne takaisin; hän nukkuu sikeästi. Ojentakaa minulle kätenne ja sanokaa, että voitte paremmin.
Sinä olet lihonnut ja nuortunut, sanoi Nehljudof. Sisaren huulet rypistyivät mielihyvästä. Mutta sinä olet laihtunut. Entä Ignatij Nikiforovitsh? kysyi Nehljudof. Hän lepää, ei ole nukkunut yöllä. Paljon olisi siinä ollut sanottavaa, mutta sanat eivät ilmaisseet mitään; silmät taas sanoivat, että se mikä olisi ollut sanottava, ei ollut sanottu. Kävin luonasi. Kyllä tiedän. Minä muutin talosta.
Mutta se olikin vanha ukko, juovuttavain juomain heikontama lumpunkerääjä, joka terveellisen ruuan puutteessa oli laihtunut luurangoksi. Poikanne ei tosin näytä vankalta, mutta terve ja vankka äiti hänellä on, jolta hän epäilemättä on perinyt terveen ja raittiin veren... Muuten voimme ottaa selkoa asiasta...»
Aioin lähettää hänet oikeuden käsiin kaupunkiin, mutta nyt olen kumminkin päättänyt lieventää ankaruuttani. Juvakka. Poika parka! Kuinka hän on laihtunut! Kosmin. Tule tänne lähemmäs! Vaikka oletkin tuittupäinen ja uppiniskainen, olen kuullut voivasi olla järkeväkin, kun vaan tahdot. Tässä tulee käsiteltäväksi hyvin tärkeä asia, joka koskee sekä minua että teitä.
Oikein säälini tulee sinua, kun muistan, kuinka poskesi punottivat meillä ollessasi, ja nyt olet noin laihtunut ja kalpeaksi käynyt.» »Rouva hyvä, silloin on kana huonoimmallansa, kun on poikaset pienimmällänsä. Ei ole minulla yhtään hätää. Mieheni saa hyvän päiväpalkan, ja minä, kun tämän kankaani valmiiksi saan, lähden kaupunkiin sitä myymään; siitä tulee taas rahaa hyvästi elatukseksemme.»
"Kas niin, Kuta, veljeni, minä palasin", lausui ääni, ja tunsin käteni Ulan kouraan puristuneeksi. Hän oli surkeasti kaita ja laihtunut, jonka huomasin nuotion loisteessa, mihin hänet veimme.