United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ainahan tuo meidän isäntä on vastaan ja epäileväinen, jos mitä keinoja olisi tarjoaa poikamme pelastamiseksi, vaikka itsekin murehtii sitä asiaa niin että on laihtunut laihaksi kuin kaakinpuu. Mutta minä uskon sen, mitä naapurin emäntä on neuvonut ja se pitää tehdä heti paikalla; ei suinkaan se pahenna, jos ei parannakaan", puhui Katru innossaan.
Minullahan nykyään on ollut niin paljon muuta ajateltavaa. ALMA. Sylvi raukka, sinä olet niin laihtunut näinä aikoina. SYLVI. Olenko? En ole kaukaan aikaan katsonut peiliin. En tiedä ollenkaan, minkä näköinen nyt olen. ALMA. Kuinka olet muuten voinut? Oletko ollut tervennä? SYLVI. Kiitos, kyllä olen. Kuule, miksi ei Viktor ole käynyt minua katsomassa? Eikö hän ole saanut kirjeitäni?
Siellä löydettiin onnettoman prinssin laihtunut, likainen ruumis ikään kuin kiireissä vuoteelleen viskattuna. Murhamiesten aikomus oli epäilemättä ollut laittaa ruumis semmoiseen paikkaan, että näyttäisi hänen kuolleen luonnollista kuolemaa; mutta Loviisan paosta noussut hätä oli heidät hämmästyttänyt.
Ei sen kauan kampailla tarvinnut. Vähäsen huoahti, niin oli kuollut. Oliko se hyvin huono? Niin se oli laihtunut raukka. En olisi sitä tuntenut, kun sen käsiini otin, niin se oli pieneksi käynyt. Niin oli kuin höyhennetty linnunpoika, niin pieni ja huvennut. Minuun otti niin haikeasti. Ja sinä rakastit siis lastasi? Rakastin. Sinä rakastit sitä siksi, että rakastit sen isää.
Kaikki oli ennallaan, rumat, navettamaiset asuinhuoneet sammaleisine kattoineen ja vinoine ikkunoineen, ainoastaan apteekki oli äskettäin maalattu ja varustettu komealla nimikilvellä. Sieltä tuli juosten ulos pieni nainen, vanhettunut, laihtunut Miina neiti, jonka ohuissa hiuksissa alkoi jo harmaja kajastaa.
Se oli sisustettu makuuhuoneeksi, mutta samalla myöskin arkihuoneen tapaan, kaikkiin nurkkiin ja sopukkoihin kauniisti soviteltuine kukkineen. Kalpea ja laihtunut nuori mies makasi sohvalla lähellä avonaista akkunaa, josta puutarhan runsas tuoksu ja kesän leuto ilma virtasi sisään. Muuan nuori nainen istui hänen vieressään ja nousi ylös nähdessään meidät. "Pitääkö minun mennä, Percy?" kysyi hän.
Mutta nyt ovat nuo jokapäiväiset suoritukset alati kiusaamassa... Minä vakuutan sinulle, että oikein säikähdän, kun joku tulee konttoriin; en enää voi maksaa kuittaamalla vanhoja saatavia, minulla täytyy aina olla rahat kädessä. Enkö ole mielestäsi laihtunut?» »Kyl-lä kyllä oletkin.»
"Minun ei ole kunnia," alkoi rouva Bernhard vanhan tavallisen käsikirjan mukaan, "minun ei ole kunnia olla tuttu täällä vaikka asun kadun toisella puolella." "Vai niin, onko hän katteinin rouva; olkaa hyvä ja istukaa, rouva kulta," virkkoi rouva Miller, joka mieltyi tuon ihmisraukan ulkonäköön, vaikka se olikin vaalea ja laihtunut; "istukaa ales!"
Ja vielä enemmän: hänen kasvonsa olivat niin laihat, ettei niissä ollut jälellä muuta kuin luu ja nahka. Keskitalo pelästyi ja tunsi samana hetkenä itsensä niin heikoksi, että sakset tärisivät kädessä. Hän ei ollut huomannut, että Helka oli tullut sisään. »Kyllähän minä tiedän minkätähden isä on niin laihtunut...» kuiskasi tyttö salaperäisesti aivan hänen korvansa juuressa.
Tuon ruusukehyksen ja kuohuvan elämän keskellä näytti hänen laihtunut muotonsa vieläkin kuihtuneemmalta. Se raukka on kohta maksava velkansa luontoäidille. Keuhkotauti, eikö niin? Niin, juuri niin. Nyt tervehtii hän sinua. Hän on niin hyvä. Kuka se on? Sinun kilpaveljesi, profeetta Tsherebatshov, sanoi Helena ja katsoi hymyillen mieheensä. Mies parka!