Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Vuoteella edessäni makasi kalmankarvainen, laihtunut, nähtävästi kuolemaisillaan oleva mies. Se oli hän, josta juuri olin kuullut kerrottavan. Sisään astuessamme hän makasi silmät ummessa, ja minulla oli siis tilaisuutta tarkastaa hänen ulkomuotoansa. Siinäpä näkyi selvään surkean elämän jäljet. Piirteiltään kasvot olivat säännölliset, jopa tavallansa kauniit.
Mutta minä näin Erkin tänään kadulla. Hän oli laihtunut ja hänen silmissään oli niin outo kiilto. Hän tietää, että minä oleskelen sinun seurassasi, että olen hänelle uskoton. Mutta jaksoinko minä elää ilman suojaa Lakkaa nyt ja juo. Juon juon! He sanovat, että se olisi Erkin onni, jos hän unohtaisi minut. Kyllä hänellä nyt on oikeus minut unohtaa. Minä olen hänet pettänyt.
Hänen ennen niin voimakas olentonsa oli laihtunut, niin ettei hänessä ollut, niinkun sanotaan, muuta kuin luu ja nahka; hänellä ei ollut enemmän voimaa kuin pienellä lapsella.
Jos olen mielestäsi kalpea ja laihtunut, niin ei siihen ole syynä haava, joka vaatii minua toimetonna olemaan... Ainoastaan äidin sydän, jatkoi Aadolf, ottaen sängyn viereiseltä pöydältä kirjeen ja vieden sen huulilleen, on kaltaisensa, mutta senkin pelko tekee minut rauhattomaksi ja masentavia ovat sen hellät nuhteet. Siitä käsität kuinka on virkistävää kun saan nähdä sinut?
Junnu on laihtunut, koukistunut ja kalvennut. Otsa on synkistynyt ja samennut, posket käyneet kuopille ja jäykistyneet, niin että näyttää siltä, kuin hän lakkaamatta purisi hammasta. Silmät ovat painuneet päähän, mutta välähtävät välistä salavihaisesti. Ei oikeuden edessä, ei vankilassa, ei sieltä palatessakaan tutun vanginkuljettajan kanssa hän ole monta sanaa vaihtanut.
Johannes valvoi koko sen yön ja monta yötä. Nyt ei kukaan, ei mikään voisi enää häntä päätöksestään järkähyttää. Näin vieri pari viikkoa samassa ainaisessa, kiihottuneessa hermojännityksessä. Useimmat yöt vietti Johannes unettomana. Sitäpaitsi hän tuskin söi enää ollenkaan. Kun hän katsahti peiliin, hän säikähti. Eihän hän ollut enää ihmisen näköinenkään. Hän oli laihtunut luurangoksi.
He antavat hänelle niin paljon neuvoja ja sälyttävät hänen päällensä niin raskaan taakan, että tyttö rukka on nääntyä, hän onkin jo ihan laihtunut ja sairaan näköinen. Sitten asuu Saara täti meillä ja vahtii koko taloa kuin poliisi; on siinä ihmisparka ihan helisemässä.
Vaimo on aivan laihtunut; hän on puettu karttuunihameesen. Hampaansa tärisevät hänen seistessään tuossa kadulla kylmässä tuulessa. Hänellä ei ole kotona enää mitään, kaikki on hän kantanut panttilaitokseen. Kahdeksan työtöntä päivää riittävät kyllä tyhjentämään talon.
Maa oli mennyttä niinkuin meidän Herrammekin, talonpojat eivät enään luottaneet siihen, niin vanhentunut tyhjiin imetty ja laihtunut se oli. Aurinkokin oli joutunut harhateille, nyt oli lunta heinäkuussa ja ukkosta joulukuussa, vuodenajat olivat aivan sekaantuneet, ja se teki kaiken sadon mahdottomaksi. "Ei, maanviljelys on tykkönään mennyttä kalua. Maata, työtä, niitä ei enään ole olemassa.
HANNA. Varsin hyvin, olenhan vaan vähän laihtunut, vai mitä arvelet? KANTTORI. Se ei haittaa; mutta olet tullut myös paljon totisemman ja vakaamman näköiseksi. HANNA. Niin, näetkös, olenhan nyt neljä vuotta vanhempi kuin lähteissäni. KANTTORI. Muistan vielä varsin hyvin lähtösi ajan.
Päivän Sana
Muut Etsivät