United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja historiallisia muistoja tapaa täällä kaikkialla. Maakunnan sisäosissa ovat vuoret matalampia, ja toisinaan tapaa suuria lakeuksiakin. Maanlaatu on kuitenkin pitkällisen viljelemisen kautta laihtunut. Ahvenanmaa ympärillä-olevan saariston kanssa muodostaa erityisen maakunnan. Siinä on syvälle pistäytyviä lahtia ja vuonoja, pieniä kukkuloita ja viljavainioita.
Mutta Esteri ojensi hänelle kätensä tervehtien sellaisella ilolla kuin nyt vasta olisi tavannut hänet pitkän ajan kuluttua. »Mutta jopa sinä olet laihtunut», sanoi hän ja huomatessaan lipun Juhon kädessä säikähtyen huudahti: »Herra siunaa, sinusta on tullut aivan mykkä?» Juho alkoi änkyttää, että ei hän juuri mykkä ole. Esteri oikein ilahtui ja otti lipun Juholta.
Toimetonna istui lavitsalla vielä kaksi naista: toinen oli noin neljänkymmenen vuotias kalpeilla, laihoilla kasvoilla; hän oli varmaankin ennen ollut hyvin kaunis, vaikka nyt oli laihtunut ja kalvistunut; hän piteli käsissään lasta ja imetti sitä pitkästä, valkoisesta rinnastaan.
"Hyvä ilta! oletteko Miggles?" virkkoi Bill tuolle yksinäiselle ihmiselle. Hän ei vastannut eikä liikahtanut. Bill meni vihoissaan likemmäksi ja nosti vaunulyhtynsä istuvan kasvojen eteen. Miehen naama ei näyttänyt vanhalta, mutta se oli ennen aikaansa kuihtunut ja laihtunut; sangen suuret mustat silmät tuijottivat mielettöminä, ehdottomasti muistuttaen katsojalle tarhapöllön juhlalliset silmät.
Näytti kuin olisi hän tahtonut valaista yksinäistä matkaani. Katkesi Marilta hiljanen laulun sävel, kun kuuli ääneni ovensa takaa, vaalistui vähän kun sanoi: »Missä sinua nyt on pidetty, kun olet niin laihtunut? Eihän ole kuin nukkumaton henki jälellä.» »Eihän se tule vanhuus yksinään», sanoin ja otin tupakkineuvoni esille. Istahdin ja rupesin vetelemään savuja, kuin aikamiehet.
No terve, terve, sanoi Henrik suomeksi, kun he puristivat ja heiluttivat toistensa käsiä leikillään liian kovasti. Ja Uuno! ei mutta katsoppas mamma, kuinka meidän Uuno on miehistynyt, sanoi Johannes riemulla katsellen Uunoa. Mutta sinä veliseni olet aika lailla laihtunut, jos tässä syynäämään ruvetaan, sanoi Uuno. Olenko, sanoi Johannes nauraen.
Oli kauheata, kun täytyi pitää häntä valveilla; kun täytyi herättää häntä, milloin häntä vaan vähänkin nukutti, semmoisiin ajatuksiin, jotka niin hämmensivät ja häiritsivät hänen aivo-raukkojaan. Mutta toisena yönä äiti pyörtyi, ja minun täytyi kantaa hänet hänen huoneesensa. Hänen kallis, laihtunut ruumiinsa ei ollut mikään raskas taakka. Minä laskin hänet läheisen huoneen vuoteelle.
Silloin oli jo myöhäinen syksy. Hän astui maalle samalle sillalle, jossa isästään oli eronnut. Ei hän uskaltanut sitä ajatella. Ravintolaan läksi niin pian kuin kerkesi, mielissään siitä ett'ei kukaan häntä tuntenut. "Minä kun luulin tulevani takaisin oikein mahtimiehenä", nauroi hän itsekseen. Hän oli laihtunut, silmät olivat syvemmässä, kasvot terävät ja täynnä partaa.
"Holmes!" huusin minä, "Holmes?" "Tule ulos", sanoi hän "ja varo kaikin mokomin revolveria." Minä kumarruin matalan oviaukon läpitse ja siinä näin hänen istuvan kivellä majan edessä. Hänen silmänsä säihkyivät iloisuutta minun kasvoillani näkyvän hämmästyksen johdosta. Hän oli laihtunut ja näytti hieman riutuneelta, mutta eloisalta ja valppaalta kuten aina.
"Helpostihan se oli tehty, hän kun aivan yksin soti aatteittensa puolesta, ja taisihan sen arvata, miten mieluisasti ihmiset häneen iskivät." Hän seisoi siinä, niin ylön-annettuna, värisevänä ja ajatuksiinsa vaipuneena, ja maahan tuijottivat silmät ruskeitten ripsien alta. Hän oli laihtunut ja tullut vartaloltaan hienommaksi...