Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Tahdon tuntea Hänet! huudahdin nopeasti. Nyt heti! Missä Hän on? Mistä löydän Hänet? Vastasivat tähdet tyynesti pääni päältä: Kukin löytää Hänet siitä parhaasta ja ylevimmästä, mihin Hänen henkensä katse on kannattanut. Henkeni salpautui. Jaksoin tuskin enää pysyä jaloillani. Vieri kotvanen, ennen kuin jälleen tohdin hengittää.
Hänen asemansa talossa huomasi jo siitä tavasta, millä hän lykkäsi oven auki, ja siitä imelästä hymyilystä, millä hän tulijaa tervehti. »Onko isä kotona?» kysyi Señora. »On, rouva, verstaassa hän on... Minä kutsun hänet.» »Ei ole tarvis ... kyllä minä sinne tien löydän.»
"Te tunnette sen, te, Anna?" "Minä en woisi sitä muuten teille ilmoittaa." "Waan mikä minut on tuonut tänne? Anna, sanokaa, oliko se sattuma wai onni, joka minut toi tänne? Minä pakenin Ilmajoelta ja eksyin metsään, tulin tietämättäni tähän kappeliin ja löydän täällä sen, jota olen etsinyt. Anna! enhän erhety olethan jo kauan ollut minun!"
Jään yksin ja sieluni sirpalehet Taas vankaksi tammeks saan, Min latvassa vuossadan hengettäret Nyt soittavat soitintaan; Mut pohjalta sieluni löydän mä sen, Mitä muualta turhaan hain: Elon-aate ja hengetär kaikkeuden Oli kätkössä rinnassain.
"Setä kulta, siihen kyllä vielä on aikaa", sanoin minä. "Jos vaimo minulle on suotu, niin kyllä sen löydän, päästyäni omaan leipääni". "Elä, Harryseni, odota kunnes rikastut. Hanki itsellesi uskollinen ja reipas tyttönen, joka sinut ottaisi, vaikka oletkin köyhä; niin sinunkin vanhempasi tekivät, ja ken oli onnellisempi ja iloisempi kuin he!
Mutta kun hän löysi sen naisihmisen ei sillä ollutkaan enää lastenhoitolaa siinä kaupungissa, vaan se sanoi kaikki sellaiset lapset nyt vievänsä Pietarin suureen hoitolaan. Hannes maksoi taas rahaa ja vannotti olla ikinä kertomatta hänen käyneen lasta kysymässä. Minä en lakkaa hakemasta ennenkuin löydän. Minä tuon sen heille sittenkin! Tuon, tuon, tuon!
Se oli vouti, joka seisoi hänen edessänsä. "Laita luusi kohta pois täältä, risalurjus", huusi hän. "Jos eilen olisin nähnyt minkälainen sinä olit, olisin oitis ajanut sinun ulos. Pois pian ennenkuin majuri saa sinun nähdä". Jussila meni, mutta loi häneen sammumatonta vihaa kytevän katseen. "Maltahan", ajatteli hän. "Sen potkun saat kerran kalliisti maksaa. Kyllä sinun löydän".
Tiedättekö te jo, että myöskin vaimonne Elisabet on samoin pakosalla?" "Olen minä sen kyllä kuullut. Mutta minne päin hän on lähtenyt ja tokko minä häntä koskaan enää löydän, sen tietää yksin Jumala." "Toivokaamme kuitenkin", lausui tehtaanomistaja, etsien jotakin taskuistaan. "Tässä Yrjö, tehkää minulle mieliksi ja ottakaa tämä!" lisäsi hän sitte, tarjoten setelitukkua.
Klaara se ei ole. Mistä hänet löydän?" Maantiellä kulkijat seisattuvat juuri sille kohdalle, jossa Julle lymysi. "En minä näe tässä ketään," sanoi Edvard, tarkastettuaan ympärillensä. "En minäkään," kuului Klaaran vastaus; "vaan tuolla istuessamme minä varmaan näin jotakin. Se ei voinut olla mielikuvitusta." "Se on Klaarani. Tuo hänen seurassaan, on Edvard Taltta. Kummankin heistä tunnen.
Miihkali veti taas miekan tupesta katsellakseen sitä, ja monta ajatusta liikkui hänen mielessänsä. Hänen siinä seisoessaan tuli Elina ja sanoi surun ja ilon sekaisella äänellä: »No, täältähän sinut viimeinkin löydän.» Miihkali katsahti ylös. »Niin, lyhyeksi hetkeksi», vastasi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät