Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Miettehiä raskasmielisen sydämen, autiutta ilman aavan, illan tummuvan tuloa, varjoja piteneviä, päiviä lyheneviä, kaiken kaunihin menoa, jähmetystä jään ikuisen. En totuutta nimeksikänä, viisautta vähemmän vielä. Kuuntelen nyt kulkusia, tiukuja elon iloisen, soipien, sorea-äänten, kyläteillä kiitävien. Mitä löydän?
Kadulla, joka johti Herkulaneumiin vievälle portille, Klodius raivasi itselleen sekaantuneena ja hapuillen tietä. »Jos vain pääsen portin ulkopuolelle», hän ajatteli, »löydän varmaankin jonkun ajoneuvon, ja Herkulaneumhan ei ole kaukana. Merkuriuksen olkoon kiitos! Minulla ei ole paljo menetettävää, ja sekin vähä on nyt ylläni.» »Hei halloo! Apuun!
Jumalan nimessä, sanoi hän viimein ja huolimatta kuumeesta, joka häntä väristytti, seisoi hän siinä vakaana, tyynenä eikä luopunut päätöksestään, sitoi köyden ympärilleen ja otti vuorisauvan käteensä. Päästäkää minua alas, että ainakin saan häntä etsiä! Jos hänet löydän jään hänen luoksensa siksi että olette ehtineet hankkia köysiä ja laskeneet niitä alas meille.
*Kaisa*. Häpeä, Matti, juoda itsesi humalaan näin aikaisin aamulla. Etkö tiedä, mitä on tapahtunut? *Matti*. Kyllä minä sen tiedän varsin hyvin. Lähtiessäni tuomaan tuota ruissäkkiä panin minä ihan omatekoisen poikani tuohon koriin yhden pojan, ymmärrätkö? ja palatessani löydän siitä poikia koko pataljoonan.
Minut suru lumoo: En löydä surmaa, vaikka voihkan kuulen, Sen iskuja en tunne. Kummaa, että Se peto ilomaljaan, höyhenpatjaan Ja makosanaan piilee: muita sillä On apureita kuin me, puukkoniekat. Sen vielä löydän. Rooman mies taas olen, En enää brittiläinen; sotapukuun Taas pukeun; en taistele tok' enää, Vaan antaudun ensi moukalle, Jok' olkaan mua koskee.
Ah, kirjoittakaa kirje, jos ei kukaan muu vie sitä perille, niin kuljen minä yöt päivät itää kohti, kunnes löydän hänet, jota etsin, ja saan apua siltä, joka voi auttaa. Mutta jos ei lain sana enää auta, niin sivaltakaa miekkanne ja hankkikaa itse oikeutta itsellenne!» Hänen ylhäisyytensä oli luonnostaan hyväntahtoinen ja lempeä mies, ja tuo hädän huuto liikutti häntä yhä enemmän.
Löydän siellä jyrkän kuilunreunaa mutkittelevan kadun varrelta pienoisen ravintolan, istuudun sen edustalle tehtyyn lehtimajaan, tilaan viiniä ja iloitsen olemisestani. Se on vasta »Alppila» se! Eihän olla vielä erittäin ylhäällä, takana tuolla on vuoren rinnettä vielä kilometrittäin ylöspäin.
"Vanhan Loikan kirjat ovat pöydällä leviällä, Eron annan vanhalle Loikalle mielellä keviällä." "Vanha Loikka luuli minulle tiliä tekevänsä. Ei hän tiennyt tilin päiviä itse näkevänsä." Hei, Hoppulainen, terve mieheen! Olkoon menneeksi! "Vanhan Loikan haudan kaivan tervaskannon juureen, Kaivan vähän syvemmälle! löydän sieltä uuden." Sitä miestä vaan ei huolet paina.
Se oleskelee samoilla seuduilla ja löydän sen sieltä toistekin kunnes sitten en enää löydä. Lumen tultua hiihtelen yksin enkä mene toisten poikien kanssa mäkeen. Löydän jäniksen jälet, etsin niitä myöten sen makuuksen, joka on jäätynyt kovaksi, se pääsee monta kertaa menemään, mutta laskee viimein niin lähelle, että näen mustat korvain käret ja ruskeat silmät.
Kun äiti meni, kääntyi hän ovessa ja sanoi: Jumala sinua varjelkoon! Mutta ei mitään matkasta? Sinä siinä matkoinesi! Mene tiehesi, että pääsen vuoteelta, niin saatpa nähdä, että kyllä löydän äitini! Paul lähti hänen luotansa mennen puistoon, etsiäkseen luonnosta sitä selvyyttä, jota ei löytynyt omasta itsestään. Niin se kuitenkin on, sanoi hän itsekseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät